Sairastin hiljattain rajun influenssan. Sängyssä maatessani mielessäni risteilivät kysymykset elämästä ja kärsimyksestä - niiden tarkoituksesta ja tarkoituksettomuudesta. Oli hämmästyttävän vaikeaa rauhoittua potemaan ja hyväksyä, että on vain maattava aloillaan. Onneksi oli liituja ja paperia!
Mieleeni nousi myös kevät kolmekymmentäkaksi vuotta sitten, kun vietin aikaa Auroran sairaalan lastenosastolla tarkkailussa anoreksian takia. Silloin(kaan) en ymmärtänyt, miksi minun piti pysyä aloillani. Tuon kevään tunnelmista olen kirjoittanut runontapaisenkin (julkaistu aiemmin kotisivuillani www.pekunalle.com). Ajattelin, että runo voisi sopia tähän.
RUNO
Sain uudet punaiset tossut
Puisto oli täynnä hanhenpaskaa, se teki niistä selvän.
Jokainen tennarinuurre paskasta mustana
Sain uudet punaiset tossut
en olisi muuten suostunut
menemään sairaalaan.
Omakuva influenssassa. Liitu paperille 2014. |