sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kaksisuuntaisia epäilyksiä

Kielijuttuni "Kaksisuuntaisia epäilyksiä", julkaistu useissa sanomalehdissä

”Suomalaishoitaja on nähnyt lähietäisyydeltä, millaista on olla Yhdysvalloissa ilman sairausvakuutusta. Hän epäilee, että kaikki hoidon tarpeessa pääsisivät sen piiriin, jos ns. Obamacare puretaan.” Näin kerrotaan lehtijutussa Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmään suunnitelluista muutoksista.
”Poliisi epäilee, että turvapaikanhakijoiden mielenosoitusleiri sytytettiin tahallaan tuleen Helsingin Rautatientorilla”, uutisoidaan toisessa lehdessä.
Otsikoita lukiessa lehdenlukijan mieleen hiipii epäilys. Mitä esimerkkiemme hoitaja ja poliisi oikeastaan epäilevät? Pääsevätkö kaikki hoitoon vai ei? Sytytettiinkö leiri tahallaan vai ei?
Asiayhteydestä ja jutut tarkemmin lukemalla saa pian selville, että hoitaja arvelee, että hoidon tarpeessa olevat eivät pääse hoitoon. Poliisi puolestaan näyttää jutun perusteella uskovan, että sytyttäminen oli tahallinen teko.
Sama epäillä-verbi näyttää silti pelaavan epäilyttävästi kahden merkitysleirin pussiin. Mistä on kyse?
Epäillä-verbin käyttöä pro gradu -työssään tutkinut Jutta Salminen on todennut, että epäillä-verbiä on mahdollista käyttää suomessa myöntö- tai kieltosuuntaisena. Myöntösuuntaisena ”epäillä” ilmaisee sitä, että puhuja tai kirjoittaja arvelee jonkin olevan todennäköistä. Kieltosuuntaisena se taas ilmaisee, että puhuja tai kirjoittaja kyseenalaistaa epäilyksen kohteena olevan tapahtuman tai asian.
Kumpikin esimerkeistämme on siis periaatteessa ”oikein”. Poliisi vain käyttää epäillä-verbiä myöntösuuntaisena, kun taas sairaanhoitajan haastattelussa epäilys on kieltosuuntainen.
Epäillä-verbin tapauksessa lukijalle tai kuulijalle jääkin vastuu ottaa selvää, kummasta merkityssuunnasta on kyse. Asiayhteys tosin tavallisesti kertoo sen heti, ilman että pähkäilyyn tarvitsee käyttää tolkuttomasti aikaa. Esimerkiksi lause: ”Epäilen, että Suomen kesästä tulee kylmä” ei valitettavasti jätä mitään epäilyksen varaan.
Epäillä-verbin merkitys on kuitenkin tutkijan mukaan aikojen kuluessa muuttunut. Hänen mukaansa varhaisnykysuomessa verbiä käytettiin yleensä kieltosuuntaisena, kun taas nykysuomessa sen merkitys on tavallisesti myöntösuuntainen. Sairaanhoitajan lausunto pistääkin lehdenlukijan silmään juuri siksi, että siinä ilmaistu epäilys on nykykielessä merkityssuunnaltaan harvinaisempi.
Englannissa, josta niin mielellään otamme nykyisin mallia, epäillä-verbiä (to doubt) käytetään kieltosuuntaisessa merkityksessä. Lehdenlukijan mielessä saattaakin käväistä kysymys, olisiko kieltosuuntainen merkitys jälleen saamassa uutta ilmaa siipiensä alle ja olisiko rakkaalla maailmankielellämme englannilla sormensa pelissä. Epäilen vahvasti sitä.


 
The Juggler. Sekatekniikka samettipaperille 2017.