Lahja. Mitä tuo sana sinulle merkitsee? Merkitseekö se
käärepaperien rapinaa ja lasten iloista kiljahtelua, kärsimätöntä odotusta,
ryysimistä tavaratalon hikisessä joulutungoksessa viime minuuteilla?
Merkitseekö se lahjastressiä, lahjahuolia, pakkoa antaa vastalahja, turhaa
rahanmenoa?
Joulun aikaan lahjan käsite
akutisoituu rajusti. Sähköpostiin ja eteismatolle kolahtelee lahjaideoita:
Viime hetken lahjat! Aineettomat lahjat! Joulun kovimmat paketit pukinkonttiin!
Osta lahjat nyt, maksa helmikuussa!
Sanana lahjan arvellaan olevan vanha
skandinaavinen laina ja perustuvan sanaan blahjõn, joka on tarkoittanut liinavaatetta.
Itämerensuomalaisissa kielissä lahja on merkinnyt hää- tai morsiuslahjaa. Tällaiset
lahjat olivat usein juuri liinavaatteita tai paitoja. Nykyruotsissa on edelleen
samaan sanaan perustuva blöja,
kapalo, vaippa.
Suomen kielen antelias johto-oppi
tuo lahjalle lisää sävyjä. Jos lahjojen antaminen voi olla pyyteetöntä,
lahjonta ja lahjukset ovat vähintäänkin epäilyttäviä. Lahjat voivat olla myös
henkisiä: lahjattomat harjoittelevat, lahjakkaiden ei usein tarvitse.
Lahjojen antamisen perinteen
kerrotaan juontavan juurensa Itämaan tietäjistä, jotka toivat Raamatun mukaan
Jeesus-lapselle lahjaksi kultaa, mirhamia ja suitsukkeita. Skandinaviaan
joululahjojen antamisen perinne on tullut melko myöhään, vasta 1700-luvulla.
Meillä kaikilla taitaa olla
jonkinlainen suhde lahjan käsitteeseen. Henkilökohtaisten merkitysten kirjo on
valtava.
Minulle ehkä käänteentekevin
lahja oli se, kun sain kymmenvuotiaana oman kasettimankan. Sen mukana tuli Gibson
Brothersien kasetti, jolla oli vastajulkaistu diskohitti Cuba. Mankka edusti minulle itsenäistymistä: sain kuunnella omaa
musiikkia omissa oloissani.
Mieleen on jäänyt myös se joulu,
kun Yrjö-setä kaatui aattona joulukuuseen ja litisti alleen muutaman lupaavan oloisen
paketin. Neulasia nypittiin poskesta vielä tapaninpäivänä. Tai se, kun
pukinkontista löytyivätkin lahjat myös Dannylle ja Kirkalle. Fanny-tädillä oli
menossa jokin mielikuvituksekkaampi lahjanantovaihe.
Lapsena ihaninta oli tehdä
lahjalistoja: mitä kellekin antaisin. Aloitin listaamisen jo syyskuussa. Kikka-tädille
aina jokin ihana ruusunpunainen hammasharjakotelo (kuinkahan monta oli jo
kaapissa), siskolle LP-levy, joka piti ensin kuunnella salaa itse.
Lahjan käsitettä pohtiessani
huomaan, kuinka etuoikeutettu olen ollut. Kaikilla ei ole ollut näin hyvin. Ei
ole vieläkään.
Sentimentaalisuuden uhallakin
haluan tässä kiittää kaikista lahjoista, joita olen saanut, aineellisista ja
aineettomista. Ja toivon, että tänä jouluna lahja merkitsisi kaikille jotain hyvää.