sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Sirkan aamu-uinti

Tällaisena syysaamuna
kukaan muu ei ole rannalla

Kaupunki nukkuu.
Sirkka laskostaa krymplenemekkonsa puun juureen,
siihen samaan paikkaan taas.

Sumun läpi aurinko kutsuu
ja kirkas merivesi
ja kuvajainen sen iloa läikkyvässä pinnassa
ja kimalteleva hiekka
ja näkinkengät hennoille nuorille jaloille
ja laineet, ne nuolevat Sirkan vartaloa.

Salaa
veteen
nyt
kun kukaan ei näe
Sirkka sukeltaa
ja vesi, veri, elämä kohisee korvissa!

-       Rouva!
-       Rouva!
-       Altaille ei saa tulla alasti!
Uimahallin valvojamies ottaa Sirkkaa lempeästi käsipuolesta
-       Mennään rouva pesuhuoneeseen. Onko teillä saattajaa?
-       Matti? Kysyy Sirkka.
-       Matti? Etkö sä taaskaan saanut unta?
-       Tulkaa rouva, saatan teidät pesuhuoneeseen.
-       Matti, oletko hukannut nallesi? Se on varmaan pudonnut sängyn alle, ei hätää, tule, äiti peittelee!

Seison tässä,
Kontulassa
matalassa päässä
näen kaiken,
Kontulassa
matalassa päässä.

Jokainen ihokarva
seuraa näytelmää.
Se hälvenee pian,
katoaa kaakeleiden taa.

Sirkka. Matti. Ruumis. Luomet. Roikkuva nahka. Kuvajainen.
Katoavat kaikki kaakeleiden taa.

Jään katsomaan,
Kontulassa,
matalassa päässä,
jään katsomaan
        syvään päähän.
Life won't carry you. Akvarelli paperille juuri äsken, eli 27.9.2015 klo 14.30.







lauantai 26. syyskuuta 2015

Osallistumisyhteiskunta

Kielijuttuni "Osallistumisyhteiskunta", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Olen vaikean päätöksen edessä: saan Facebookin kautta kaveriltani kutsun osallistua tapahtumaan. Minulla on kolme vaihtoehtoa: ”osallistun”, ”ehkä” ja ”en osallistu”. Mitä tahansa vaihtoehtoa klikkaankin, kaverilleni menee tieto valinnastani.
Arvaan jo, etten lopulta tule osallistuneeksi tapahtumaan. Valitsen kuitenkin vaihtoehdon ”osallistun” ja poden etukäteen huonoa omaatuntoa osallistumattomuudestani.
Aina ei ole ollut näin. Aluksi punnitsin hyvinkin tarkkaan, minkä vaihtoehdon valitsin. Saatoin klikata vaihtoehtoa ”en osallistu” silläkin uhalla, että kutsujalle meni tieto ”Blythe hylkäsi kutsusi osallistua tapahtumaan” tai ”Blythe ei voi osallistua tapahtumaasi”. Otin osallistua-verbin velvoittavana ja kirjaimellisesti.
Muutos tapahtui, kun olin mukana järjestämässä Facebook-tapahtumaa ensi kertaa. Ilahtuneena ja samalla kauhuissani seurasin, kuinka kutsuttujen ja osallistujien määrä kasvoi muutamassa päivässä kymmenistä satoihin. Tapahtuma oli tarkoitus järjestää pienessä tilassa, ja minä vastasin tilaisuuden tarjoiluista. Tapahtumapäivänä jokaista paikalla ollutta noin kymmentä ihmistä kohden oli kaksi viinilaatikkoa ja kilo suolakeksejä.
Kaveripiirissäni tekemäni pikagallupin perusteella osallistua-verbin velvoittavuus on murentunut muillakin. Aika moni myöntää valitsevansa vaihtoehdon ”osallistun”, vaikka tietää jo etukäteen, ettei pääse paikalle.
Osallistua-verbi tuntuu saaneen Facebookissa uuden merkityksen. Se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”tykkään”, ”on kivaa, että tällainen tapahtuma järjestetään”, ”tapahtuman järjestäjä on hyvä tyyppi” tai ”kannatan tapahtuman teemaa”.
Viime aikoina on puhuttu osallistumisyhteiskunnasta. Se on tullut korvaamaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Ideana on, että ihmiset ottavat yhä enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja toimeentulostaan.
On väitetty, että osallistumisyhteiskunta-käsite (participatiesamenleving) syntyi, kun Hollannin kuningas Willem-Alexander julisti hyvinvointiyhteiskunnan kuolleeksi syyskuussa 2013. Hän totesi tuolloin, että hyvinvointiyhteiskuntaan liittyvät järjestelyt ovat liian raskaita yhteiskunnan kantokyvylle.
Osallistumisyhteiskunnan hittisanoja ovat osallistumisen lisäksi osallistaminen, joukkoistaminen ja talkoistaminen. Ihmiset siis pannaan tekemään asioita itse, yhdessä ja talkoilla.
Osallistumisyhteiskunnan kerrotaan perustuvan teknologiaan ja erityisesti sosiaaliseen mediaan, joka mahdollistaa sisältöjen jakamisen ja talkoilun. Mutta mahtaako osallistumisyhteiskunta pyöriä sillä lailla, että sen jäsenet klikkaavat somessa kepeästi ”osallistun”-nappia?

See right through you. Akvarelli ja muste paperille 2015.







keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Johanna Gullichsenin kassi


Toista päivää teemupäissään
se ajaa taksilla Palacesta Punavuoreen.

Siellä oli ennen yksi viinibaari,
josta sai samppanjaa laseittain.

Pikkukaupan ikkunassa
se puuteroi nenäänsä

Sillä on uusi tekoturkki,
päivän vanhat Louboutinit puristaa.

Silmänreiät juttelevat,
heijastukselta heijastukselle:
Tunnetaanko me toisemme?

Se ajattelee nähneensä elämää.
On hyvä, että on nähnyt elämää.

Pikkukaupan ikkunan edessä
Se tunkee nyt taksikuittia taskuunsa.

Ehkä siellä on liian monta ennestään,
tai ehkä
tasku on liian pieni.


Pikkukaupan ikkunassa
on Johanna Gullichsenin kassi.

Eihän platina-amexissa ole luottorajaa,

se ostaa sen Johanna Gullichsenin kassin,
on hyvä, että voi ostaa
Johanna Gullichsenin kassin 
ja panna kuittinsa siihen.

Mallu's wild rock'n'roll life. Akvarelli ja muste paperille 2015.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Works done between September 16 and September 21.

On thick ice. Watercolor and ink on paper 2015.

Nature morte. Watercolor and ink on paper 2015.

Barely afloat. Watercolor and ink on paper 2015.

Being an artist is an expensive hobby. Watercolor and ink on paper 2015.
Maybe fucking the curator's husband wasn't such a good idea. Watercolor and ink on paper 2015.

Tell me something I don't know, Mr Donne. Watercolor and ink on paper.