Osallistumisyhteiskunta

Kielijuttuni "Osallistumisyhteiskunta", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Olen vaikean päätöksen edessä: saan Facebookin kautta kaveriltani kutsun osallistua tapahtumaan. Minulla on kolme vaihtoehtoa: ”osallistun”, ”ehkä” ja ”en osallistu”. Mitä tahansa vaihtoehtoa klikkaankin, kaverilleni menee tieto valinnastani.

Arvaan jo, etten lopulta tule osallistuneeksi tapahtumaan. Valitsen kuitenkin vaihtoehdon ”osallistun” ja poden etukäteen huonoa omaatuntoa osallistumattomuudestani.

Aina ei ole ollut näin. Aluksi punnitsin hyvinkin tarkkaan, minkä vaihtoehdon valitsin. Saatoin klikata vaihtoehtoa ”en osallistu” silläkin uhalla, että kutsujalle meni tieto ”Blythe hylkäsi kutsusi osallistua tapahtumaan” tai ”Blythe ei voi osallistua tapahtumaasi”. Otin osallistua-verbin velvoittavana ja kirjaimellisesti.

Muutos tapahtui, kun olin mukana järjestämässä Facebook-tapahtumaa ensi kertaa. Ilahtuneena ja samalla kauhuissani seurasin, kuinka kutsuttujen ja osallistujien määrä kasvoi muutamassa päivässä kymmenistä satoihin. Tapahtuma oli tarkoitus järjestää pienessä tilassa, ja minä vastasin tilaisuuden tarjoiluista. Tapahtumapäivänä jokaista paikalla ollutta noin kymmentä ihmistä kohden oli kaksi viinilaatikkoa ja kilo suolakeksejä.

Kaveripiirissäni tekemäni pikagallupin perusteella osallistua-verbin velvoittavuus on murentunut muillakin. Aika moni myöntää valitsevansa vaihtoehdon ”osallistun”, vaikka tietää jo etukäteen, ettei pääse paikalle.

Osallistua-verbi tuntuu saaneen Facebookissa uuden merkityksen. Se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”tykkään”, ”on kivaa, että tällainen tapahtuma järjestetään”, ”tapahtuman järjestäjä on hyvä tyyppi” tai ”kannatan tapahtuman teemaa”.

Viime aikoina on puhuttu osallistumisyhteiskunnasta. Se on tullut korvaamaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Ideana on, että ihmiset ottavat yhä enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja toimeentulostaan.

On väitetty, että osallistumisyhteiskunta-käsite (participatiesamenleving) syntyi, kun Hollannin kuningas Willem-Alexander julisti hyvinvointiyhteiskunnan kuolleeksi syyskuussa 2013. Hän totesi tuolloin, että hyvinvointiyhteiskuntaan liittyvät järjestelyt ovat liian raskaita yhteiskunnan kantokyvylle.

Osallistumisyhteiskunnan hittisanoja ovat osallistumisen lisäksi osallistaminen, joukkoistaminen ja talkoistaminen. Ihmiset siis pannaan tekemään asioita itse, yhdessä ja talkoilla.

Osallistumisyhteiskunnan kerrotaan perustuvan teknologiaan ja erityisesti sosiaaliseen mediaan, joka mahdollistaa sisältöjen jakamisen ja talkoilun. Mutta mahtaako osallistumisyhteiskunta pyöriä sillä lailla, että sen jäsenet klikkaavat somessa kepeästi ”osallistun”-nappia?

See right through you. Akvarelli ja muste paperille 2015.