Tällaisena syysaamuna
kukaan muu ei ole rannalla
Kaupunki nukkuu.
Sirkka laskostaa krymplenemekkonsa puun juureen,
siihen samaan paikkaan taas.
Sumun läpi aurinko kutsuu
ja kirkas merivesi
ja kuvajainen sen iloa läikkyvässä pinnassa
ja kimalteleva hiekka
ja näkinkengät hennoille nuorille jaloille
ja laineet, ne nuolevat Sirkan vartaloa.
Salaa
veteen
nyt
kun kukaan ei näe
Sirkka sukeltaa
ja vesi, veri, elämä kohisee korvissa!
-
Rouva!
-
Rouva!
-
Altaille ei saa tulla alasti!
Uimahallin valvojamies ottaa Sirkkaa lempeästi käsipuolesta
-
Mennään rouva pesuhuoneeseen. Onko teillä
saattajaa?
-
Matti? Kysyy Sirkka.
-
Matti? Etkö sä taaskaan saanut unta?
-
Tulkaa rouva, saatan teidät pesuhuoneeseen.
-
Matti, oletko hukannut nallesi? Se on varmaan
pudonnut sängyn alle, ei hätää, tule, äiti peittelee!
Seison tässä,
Kontulassa
matalassa päässä
näen kaiken,
Kontulassa
matalassa päässä.
Jokainen ihokarva
seuraa näytelmää.
Se hälvenee pian,
katoaa kaakeleiden taa.
Sirkka. Matti. Ruumis. Luomet. Roikkuva nahka. Kuvajainen.
Katoavat kaikki kaakeleiden taa.
Jään katsomaan,
Kontulassa,
matalassa päässä,
jään katsomaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti