lauantai 23. joulukuuta 2017

Lahjan merkitys

Kielijuttuni "Lahjan merkitys", julkaistu useissa sanomalehdissä.



Lahja. Mitä tuo sana sinulle merkitsee? Merkitseekö se käärepaperien rapinaa ja lasten iloista kiljahtelua, kärsimätöntä odotusta, ryysimistä tavaratalon hikisessä joulutungoksessa viime minuuteilla? Merkitseekö se lahjastressiä, lahjahuolia, pakkoa antaa vastalahja, turhaa rahanmenoa?
Joulun aikaan lahjan käsite akutisoituu rajusti. Sähköpostiin ja eteismatolle kolahtelee lahjaideoita: Viime hetken lahjat! Aineettomat lahjat! Joulun kovimmat paketit pukinkonttiin! Osta lahjat nyt, maksa helmikuussa!
 Sanana lahjan arvellaan olevan vanha skandinaavinen laina ja perustuvan sanaan blahjõn, joka on tarkoittanut liinavaatetta. Itämerensuomalaisissa kielissä lahja on merkinnyt hää- tai morsiuslahjaa. Tällaiset lahjat olivat usein juuri liinavaatteita tai paitoja. Nykyruotsissa on edelleen samaan sanaan perustuva blöja, kapalo, vaippa. 
Suomen kielen antelias johto-oppi tuo lahjalle lisää sävyjä. Jos lahjojen antaminen voi olla pyyteetöntä, lahjonta ja lahjukset ovat vähintäänkin epäilyttäviä. Lahjat voivat olla myös henkisiä: lahjattomat harjoittelevat, lahjakkaiden ei usein tarvitse.
Lahjojen antamisen perinteen kerrotaan juontavan juurensa Itämaan tietäjistä, jotka toivat Raamatun mukaan Jeesus-lapselle lahjaksi kultaa, mirhamia ja suitsukkeita. Skandinaviaan joululahjojen antamisen perinne on tullut melko myöhään, vasta 1700-luvulla.
Meillä kaikilla taitaa olla jonkinlainen suhde lahjan käsitteeseen. Henkilökohtaisten merkitysten kirjo on valtava.
Minulle ehkä käänteentekevin lahja oli se, kun sain kymmenvuotiaana oman kasettimankan. Sen mukana tuli Gibson Brothersien kasetti, jolla oli vastajulkaistu diskohitti Cuba. Mankka edusti minulle itsenäistymistä: sain kuunnella omaa musiikkia omissa oloissani.  
Mieleen on jäänyt myös se joulu, kun Yrjö-setä kaatui aattona joulukuuseen ja litisti alleen muutaman lupaavan oloisen paketin. Neulasia nypittiin poskesta vielä tapaninpäivänä. Tai se, kun pukinkontista löytyivätkin lahjat myös Dannylle ja Kirkalle. Fanny-tädillä oli menossa jokin mielikuvituksekkaampi lahjanantovaihe.
Lapsena ihaninta oli tehdä lahjalistoja: mitä kellekin antaisin. Aloitin listaamisen jo syyskuussa. Kikka-tädille aina jokin ihana ruusunpunainen hammasharjakotelo (kuinkahan monta oli jo kaapissa), siskolle LP-levy, joka piti ensin kuunnella salaa itse.
Lahjan käsitettä pohtiessani huomaan, kuinka etuoikeutettu olen ollut. Kaikilla ei ole ollut näin hyvin. Ei ole vieläkään.
Sentimentaalisuuden uhallakin haluan tässä kiittää kaikista lahjoista, joita olen saanut, aineellisista ja aineettomista. Ja toivon, että tänä jouluna lahja merkitsisi kaikille jotain hyvää.


 
Christmas tree envy. Sekatekniikka samettipaperille 2017.






                     





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti