Kielijuttuni "Voi hyvä tavallinen", julkaistu useissa sanomalehdissä.
”Oletko tavallinen ihminen?” Näin kysyy erään kauppaketjun
asiakaslehti. ”Nyt minusta tuli tavallinen ihminen”, totesi Paula Lehtomäki
pudottuaan eduskunnasta. ”Nyt puhuvat tavalliset ihmiset: Tämän takia äänestin
Teuvo Hakkaraista”, otsikoi Iltalehti. ”Jukka Poika on tähdistä tavallisin”,
kirjoittaa Helsingin Sanomat kulttuurisivuillaan.
Tavallisuus tuntuu olevan nyt
tapetilla. Siitä näyttää tulleen tavattoman suosittua. Mutta mitä tavallisuus
oikein on?
Kielitoimiston sanakirja antaa
tavalliselle mm. seuraavat merkitykset: jota esiintyy paljon tai yleisesti,
yleinen, jokapäiväinen; joka on ryhmässään, lajissaan tms. yleisin, vakio-,
normaalimuoto.
Sana tavallinen on johdos sanasta
tapa, jonka Nykysuomen etymologinen sanakirja kertoo olevan joko balttilainen
tai germaaninen laina. Tavallinen on
esiintynyt teksteissä jo Agricolan ajoista, tosin sitä käytettiin aluksi
merkityksessä hyvätapainen. Tavallisella on siis ollut tapoja.
Nykymerkityksessään tavallista kerrotaan käytetyn ensi kertaa palkollisia
koskevassa asetuksessa 1686.
Tavallinen on siis kaikkea, mikä
ei poikkea valtavirrasta. Kun jonkun todetaan olevan ihan tavallinen ihminen,
viestiin liittyy usein myös ajatus tietynlaisesta hyväksyttävästä, jopa
ihailtavasta vaatimattomuudesta.
Helsingin Sanomain jutussa Jukka
Pojan kerrotaan avaavan kotinsa oven ”jalassaan meleeratun harmaat
collegehousut”. Hakkaraisen äänestäjä puolestaan kertoo kaivanneensa
eduskuntaan ”rehellistä maalaismiestä, joka sanoo asiat suoraan”.
Paula Lehtomäen tapauksessa
tavallisuus taas merkitsi lähinnä erityisaseman menettämistä. Tavallisuus voi
siis tarkoittaa myös sitä, että on samassa asemassa kuin enemmistö.
Vaalien jälkeen on puhuttu paljon
kahtia jakautuneesta Suomesta: toisaalta taviksista eli tavallisista ihmisistä
ja toisaalta punavihreässä kuplassa elävistä kalliolaishipstereistä. Kalliolaishipsterit
eivät siis tämän määritelmän mukaan lukeudu tavallisiin ihmisiin.
Viimeaikaisessa keskustelussa
tavallisuus näyttäisi selkeästi kokeneen kunnianpalautuksen. Se ei ole enää
pelkkää tylsää keskinkertaisuutta. Se on snobismin vastakohta. Se on niin
sanottua maalaisjärkeä.
On siis hyvä olla tavallinen,
tavis. Tavallisuus näyttäisi jopa saaneen takaisin Agricolan aikaista hohdettaan!
Tavallisuuden arvostaminen
tuntuisi olevan samaa juurta kuin jokin aika sitten muodissa ollut ”arki”. Samoissa
yhteyksissä on käytetty myös nimitystä ”kansa”.
Kun media nostaa jalustalle
tavallisista ihmisistä koostuvan kansan, joka elää arkeaan, tavallisuudesta
tulee äkkiä tavoiteltavaa. Onnellisin on se, joka on suorastaan epätavallisen
tavallinen.
|
 |
| Löytö kirjahyllystä, vaarin peruja. Varustettu omistuskirjoituksella, joka on kirjoitettu Kappelissa vuonna 1949. |
