Kamala senaattori ja kertakäyttönatsit

Kielijuttuni "Kamala senaattori ja kertakäyttönatsit", julkaistu useissa sanomalehdissä"

 Yhdysvaltain vaalit, Trump ja Clinton ovat hallinneet suomalaistakin mediaa tämän syksyn ajan. Mutta oletteko kuulleet Kalifornian uudesta senaattorista? Hän on intialais-jamaikalaista alkuperää oleva 52-vuotias nainen Kamala Harris.

            Yhdysvalloissa, kaiken vihapuheen ja maahanmuuttajiin kohdistuvan syrjinnän keskellä on ollut sensaatio, että senaattorin virkaan on valittu nainen, joka ei ole juuriltaan vitivalkoinen. Minä suomalaisena kiinnitin huomioni vähäpätöisempään seikkaan: rouva senaattorin etunimeen.

            Kamala oli nimenä minulle ennalta tuttu, sillä sen niminen henkilö seikkailee myös suosikkikirjailijani Jumpa Lahirin romaaneissa. Toinen suomalaisittain hauskalta kuulostava nimi Lahirin tuotannossa on Ruma. Molemmat ovat intialaisia naisen nimiä.

            Joku saattaa muistaa 70-luvulta Yhdysvaltain ulkoministerin Cyrus Vancen, jonka nimen äänneasu inspiroi Tohtori Tornadon tekemään hittikappaleen Sairas Vääns. Muistan, että kappaleessa laulettiin ”Ameriikan mantereella kamalasti Sairas Vääns”.

Sanat ja nimet, jotka tarkoittavat eri asioita eri kielissä, ovat monelle hauskuuden aihe. Itse hihittelin hiljattain, kun ostin kaupasta kertakäyttöveitsiä. Pakkausselostetta lukiessani huomasin, että veitsi on latviaksi nazi. Olin tullut ostaneeksi kokonaista kaksikymmentäviisi kappaletta kertakäyttönatseja!

            Lähisukukielestämme virosta klassinen esimerkki on sana viiner, joka ei tarkoita suomeksi leivonnaista, vaan nakkia. Omal käel reisimine ei ole ihan sitä, mitä ensiksi saattaisi tulla mieleen. Kyse on matkanteosta omin päin.

            Virolaiset ovat myös innokkaita lukemaan raamattuja (suomeksi kirjoja). Ei kuitenkaan kannata kailottaa virolaisessa kirjakaupassa, että raamattu on halpa. Virolaisittain halb nimittäin tarkoittaa huonoa.

            Mainostajat ja markkinoijat saavat olla kieli keskellä suuta miettiessään tuote- ja brändinimiä, jotka eivät joutuisi tahattoman huumorin tai jopa karttamisen kohteiksi. Intialainen automerkki Reva ei ehkä saisi hirveän innostunutta vastaanottoa Suomessa. Jännittävältä kuulostaa myös amerikkalainen vaatemerkki James Perse.

Sosiaalisessa mediassa viime aikoina on naurunpyrskähdyksiä heruttanut viini, jonka nimi on Runcata. Eivätkä suomalaisetkaan brändit ole jääneet osattomiksi kieltenvälisistä hudeista: Nokian Lumia tarkoittaa espanjaksi prostituoitua.

On myös nimiä, jotka ovat joutuneet huonoon valoon yli kielirajojen, kun niihin on liitetty ikäviä merkityksiä. Suomalainen käännöstoimisto Isis joutui hiljattain vaihtamaan nimensä. Se ei suinkaan ollut maailmanlaajuisesti ainoa Isis-niminen yritys, joka on joutunut samaan tilanteeseen.  

The impossibility of shared meanings. Akvarelli, muste ja akryyli paperille 2016.

Voi änkeröinen, mitä pelleilyä!

Kielijuttuni "Voi änkeröinen, mitä pelleilyä!", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Klovnit ja pellet ovat saaneet lööppitilaa viime aikoina, kun Amerikasta apinoitu someilmiö on tuonut ihmisiä pelottelevat ilveilijät Suomeen. Eri puolilta maata kuuluu uutisia kammottavista klovneista, jotka säikyttelevät etenkin lapsia, uhkailevat jopa erilaisilla aseilla.  

            Kyse ei enää totisesti ole mistään hassunhauskasta pelleilystä, sellaisesta, jota Kielitoimiston sanakirja kuvailee näin: ”Ilveillä, hassutella, kujeilla, pilailla. Pelleili ja nauratti lapsia”.

Sana pelle on aikoinaan lainattu suomeen ruotsista. Se on ollut alkujaan erisnimien Per ja Peter muunnos. Nimeä Pelle Jöns on käytetty klovnihahmon erisnimenä, josta johdettu pelle on sittemmin vakiintunut yleisnimenä. Sanat pelle ja pelleillä ovat suomessa melko tuoreita, ne on otettu käyttöön yli sata vuotta sitten.

Pelleä käytetään nykysuomessa myös merkityksessä hölmö, naurettava tyyppi, esimerkiksi lauseessa ”Timo on ihan pelle”. Sana pelleillä taas voi viitata huonoon käytökseen tai hölmöilyyn: ”Mitä sä taas pelleilet?”

Klovni on puolestaan lainattu meille englannista, sanasta clown. Englannin clown-sanan alkuperästä ei ole varmuutta, mutta sen arvellaan juontuneen latinan maanviljelijää tarkoittaneesta sanasta colonus. Clown-sanaa on käytetty englannissa jo 1500-luvulla merkityksessä ”tomppeli tai ”moukka”.

Vanhoissa englantilaisissa näytelmissä clown oli hahmo, joka esiintyi maamiehen vaatteissa ilveillen. Suomeen sana klovni on lainattu hieman pelleä aiemmin, 1880-luvulla.

Suomalaisilla on omat tärkeät pellensä. Lempeän inhimillinen Sirkuspelle Hermanni on monelle rakas. Sairaalaklovnit ry:n taiteilijat tekevät tärkeää työtä, kun he kiertävät sairaaloissa viihdyttämässä lapsia. Klovnit saavat hetkeksi lapset unohtamaan sairautensa ja tuovat riemua ja hyvää mieltä vaikeisiinkin tilanteisiin.

Sanat klovni, pelle ja pelleillä ovat saaneet viime aikoina uusia, uhkaa huokuvia merkityksiä. Toivottavasti nämä merkitykset jäävät väliaikaisiksi.

Kauhua kylvävien uusklovnien pelleily on niin kaukana Hermannista ja Sairaalaklovneista kuin mahdollista. Uutisten mukaan myös maailmanlaajuinen pikaruokaketju on joutunut vetämään pellemaskottinsa taka-alalle markkinoinnistaan.

Sairaalaklovnit ovat ottaneet sivuillaan kantaa ihmisiä pelottelevien klovnien villitykseen. ”Klovneria ei koskaan ole tuhoavaa tai pahaa. Sen tarkoituksena on tuottaa iloa ja parhaimmillaan sillä voi olla jopa voimaannuttavia ja hyvinvointia lisääviä vaikutuksia”, he toteavat.

Tähän yhtyisi varmasti Sirkuspelle Hermanni ja tuhahtaisi: ”Voi änkeröinen, mitä pelleilyä!” Kälkättimen ja kepakon säestämänä.

Still-kuva (kattilan sisään installoitavasta) kauhuvideostani "A Recipe for Success, Starring Keittolantäti Elisabeth, 2015.

           

Normaalit ihmiset ja me muut

Kielijuttuni "Normaalit ihmiset ja me muut", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Autismi ja autistisuus nousivat hiljattain otsikoihin, kun kirjailija Jari Tervo nimitti suomalaisia autistiseksi kansaksi. Väitettään Tervo perusteli ajatuksella, että sosiaalisuus ja vuorovaikutus eivät ole suomalaisille ominaisia, niin kuin ne eivät ole autisteillekaan.

            Lääketieteen terminä autismi on noin sata vuotta vanha. Sen juuret ovat kreikan sanassa ”auto”, itse, ja tilaa tai toimintaa ilmaisevassa päätteessä ”ismos”. Autismi tarkoittaa siis itseensä käpertymistä – juuri sitä, minkä Tervokin nosti esille.

Kommenteillaan Tervo osui herkkään kohtaan. Moni ei pitänyt ajatusta  ”suomalaisista” piirteistä oikeutettuna, joku loukkaantui vertaamisesta autisteihin. ”Autismi on sairaus, rasismi valinta”, totesi eräs kommentoija.

Autismiliitto puuttui keskusteluun toteamalla, että rasismia ei voi selittää autismilla. Autistiset ihmiset eivät ole rasisteja sen enempää kuin ei-autistisetkaan ihmiset.

Autismi on neurologinen kehityshäiriö, jonka piiriin kuuluu monenlaisia piirteitä. Puhutaankin autismin kirjosta.

Autismia ei nykytiedon mukaan pidetä sairautena. Kun hakee netistä vaikkapa yhdistelmää ”sairastaa autismia”, huomaa kuitenkin pian, että yleisen käsityksen mukaan autismi on sairaus. 

”Hei, autismi on sairaus, eivät he tarkoituksella noin käyttäydy”, kommentoi joku keskustelupalstalla. ”Tohtori Temple Grandin on erittäin menestynyt urallaan, vaikka sairastaa autismia”, kertoo Helsingin Sanomat.

Aikamoisen määrän osumia tuottaa myös sanapari ”kärsii autismista”. ”Noin prosentti Yhdysvaltain väestöstä kärsii autismista”, kertoo Taloussanomat.

On selvää, että autismi on monelle vieras asia. Siksi kielelliset valinnat valtakunnallisessakin mediassa heijastelevat niin sanottujen normaalien ihmisten näkökulmaa. Tämä pätee myös moniin muihin ”normaalista” poikkeaviin tiloihin, kuten Downin syndroomaan.

Sairastaa. Kärsiä. Potea.

”Kukaan ei kärsi autismista, mutta autistit joutuvat usein kärsimään siitä, miten heitä kohdellaan”, on joku todennut. Jos autismin kirjon henkilöiden leimaaminen rasisteiksi on loukkaavaa, niin on myös heidän tilansa tarpeeton patologisoiminen.

Autismin kirjoon kuuluvaan Aspergerin oireyhtymään kuvataan liittyvän muun muassa seuraavia piirteitä: rehellisyys, oikeudentunto, omaperäinen ajattelu ja huumorintaju. Näitä harvemmin korostetaan julkisessa keskustelussa.

On hyvä, että asioista puhutaan. Vain sillä tavoin tietoisuuden lisääminen on mahdollista.

Tietoisuus voisi tässä tarkoittaa paitsi tietoisuutta autismin ja muiden ”poikkeavuuksien” ominaisuuksista, myös tietoisuutta siitä, kuinka puhumme. Kuinka puhumme toisista ihmisistä.

Powered by the spectrum. Akvarelli paperille 56 x 76 cm, 2016.

 

Tukkapöllyä kolmannessa persoonassa

Kielijuttuni "Tukkapöllyä kolmannessa persoonassa", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Lasten kannustava kasvatus on ollut tänä syksynä näkyvästi esillä. Unicef on hauskalla kampanjallaan saanut monet vanhemmat kiinnittämään huomiota siihen, miten he kohtelevat lapsiaan.

            Lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan luetaan luunappien ja tukkapöllyjen lisäksi lapsille huutaminen, uhkailu, pelottelu ja haukkuminen. Sanat ovat tekoja.

Lapsi muodostaa käsityksensä maailmasta ja itsestään sen kautta, miten häntä kohdellaan. Hänellä ei vielä ole välineitä käsitellä sanoja kriittisen aikuisen näkökulmasta.

Moni vanhempi tunnistaa jo edellä listatut väkivallan muodot väkivallaksi. Lasten fyysinen kurittaminen on onneksi vähentynyt, ja yhä useampi pyrkii hillitsemään myös arjen paineissa helposti lipsahtavia sammakoita.

Unicefin kampanja on taitavasti kiinnittänyt huomiomme siihen, miten puhumme lapsille. Voisimmeko laajentaa keskustelua vielä seuraavalle tasolle: siihen, miten puhumme lapsista?

Syksyn tullen somessa siunaillaan: Onneksi päiväkoti alkaa ja pääsen eroon näistä meidän apinoista. Pääsevät kiusaamaan tarhantätejä!; Aah, ihana rauha, kun riesat lähti kouluun.; Odotan sitä, että nää kasvaa aikuisiksi ja lähtee kotoa!

Somen päivitykset keräävät usein sankan joukon muita vanhempia, jotka myötäilevät päivittäjää. Lapset ovat riesa, lauma apinoita, rasite, jotain, mistä eroon pääseminen on tavoite.

Puistoissa ja pihoilla taivastellaan lapsen kuullen: Tää on ihan mahdoton, se hajottaa kaiken, minkä käsiinsä saa, sillä ei pysyis ehjänä edes rautakanki.; Meidän Liljalla on tämmöset paksut sääret ja pömppömaha, teidän Emman sääret on niin sorjat.; Tää ei kyllä opi yhtään mitään, sillä on päästäisen keskittymiskyky.

Lapsista puhutaan kolmannessa persoonassa, ikään kuin he eivät olisi lainkaan läsnä. Sävy on sellainen, että aikuinen loukkaantuisi verisesti.

Miten ihmeessä toisesta ihmisestä voidaan puhua näin? Miten omasta lapsesta voidaan puhua näin? Yleensä vaikuttaa siltä, että näin puhuva vanhempi puheistaan huolimatta rakastaa lastaan, on hyvinkin ylpeä tästä. Mitätöivä puhe vaikuttaa siis tahattomalta, vanhemmat eivät halua tietoisesti nöyryyttää lastaan.

Mitätöivällä puheella on pitkät perinteet. ”Ylpistymistä” on pitänyt välttää keinolla millä hyvänsä. Vanhemman tehtävä on ollut ”palauttaa lapsi maan pinnalle”.

Tällainen kasvatusperinne on todennäköisesti perustunut ajatukseen, jonka mukaan lapset ovat vanhempiensa jatke. Lapsen julkinen kehuminen on koettu itsekehuna.

Paras tapa varmistaa, että lapsistamme kasvaa ehjiä ja onnellisia aikuisia, on mitätöimisen lopettaminen. Lopetetaan verbaalinen tukkapölly. Muistetaan, että sanat ovat tekoja.

Killing text. Akvarelli ja muste paperille 2016.

Aika paljon äkspeetä!

Kielijuttuni "Aika paljon äkspeetä", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Lukuisina kesinä olen ottanut tavoitteekseni opiskella uuden kielen alkeet. Arabian ja venäjän itseopiskelupaketit ovat seuranneet matkalaukussa mökille. Pakko myöntää, että paketeissa on edelleen kelmu päällä. Muut harrasteet ovat vetäneet kesäpäivinä enemmän.

                      Tämä kesä oli yllättäen poikkeus! Opin uuden kielen – tai ”melkein kielen” – kuin vahingossa.

                      Lasten mukana latasin kännykkääni Pokémon Go -pelin. Viikossa olin vihkiytynyt uuden asiantutkijakielen saloihin.

                      Kesä on mennyt mukavasti pokestoppia graindaten tai lurettaen. Joskus olen tosin vain luutannut pokestopin ohi mennessäni. Saahan siitäkin äkspeetä (XP, kokemus).  Usein on nimittäin kiire gymibätleen rektaamaan vastatiimin sali.

Kävellessä vastaan tulee enimmäkseen Rattatoita, mutta jos onni on myötä, saattaa eteen spavnata vaikkapa kovalevainen Iivii, joka on todella oopee. Sellainen, jonka seepee riittää evolvaamaan Vaporeonin, joka on ihan biist. Ärsyttävintä on, kun pokemon karkaa pallosta ja despavnaa tuosta vain.

Kun leveleitä on tarpeeksi, egeistä hätshää kovia pokemoneja. Tenkeiegit ovat parhaita, niistä hätshää harvinaisimpia pokemoneja. Toisaalta faivkeiegit ja tyykeiegit hätshäävät nopeammin.

Joskus kilometrit eivät kerry, niin kuin pitäisi, ja egit eivät ota hätshätäkseen. Silloin voi olla kyse siitä, että serveri friissaa.

Poverappaamalla pokemonien levoja voi nostaa. Tosin siihen tarvitaan aikamoinen määrä staardastia. Tärkeitä ovat myös potionit ja rivaivit, joilla bätlessä kolhuja saaneen pokemonin voi elvyttää entiseen kuosiinsa.

Ihan parasta on leveliltä toiselle siirtyminen, kun greit boollien ja ultra boollien lisäksi voi saada bägiinsä insensen tai laki egin. XP-graindaushan on erityisen tehokasta, kun on laki eg päällä.

Kielikylpyni on ollut tuloksellista. Päällimmäiseksi on tullut suuri kunnioitus sitä kohtaan, kuinka sulavasti vierasperäiset sanat solahtavat suomeemme.

Esimerkiksi verbit hätshätä (englannin hatch, kuoriutua) ja luutata (englannin loot, ryöstää) tuntuvat supisuomelta. Kyse on niin sanotuista mukautetuista lainoista: kun sanat omaksutaan suomeen, niiden äänneasukin mukautuu omaan kieleemme.

Voisin toki korvata englannista lainatut sanat ja sanoa, että ”kymmenen kilometrin munani kuoriutuu”. Erikoiskieli tuo kuitenkin peliin oman tärkeän tunnelmansa. Se vahvistaa pelaajien asiantuntijaidentiteettiä. Siksi sanonkin, että ”mun tenkeiegi hätshää”.

Usein käy niin, että asiantuntijakielten sanojen merkitys laajenee ja niitä aletaan käyttää myös muilla elämänaloilla. Huomasin tässä eräänä päivänä ajattelevani, että tähän ikään mennessä on ehtinyt kertyä jo aika paljon äkspeetä.

Full CP. Akvarelli ja guassi paperille 2016.