Kielijuttuni "Kaksisuuntaisia epäilyksiä", julkaistu useissa sanomalehdissä
”Suomalaishoitaja on nähnyt
lähietäisyydeltä, millaista on olla Yhdysvalloissa ilman sairausvakuutusta. Hän
epäilee, että kaikki hoidon tarpeessa pääsisivät sen piiriin, jos ns. Obamacare
puretaan.” Näin kerrotaan lehtijutussa Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmään
suunnitelluista muutoksista.
”Poliisi epäilee, että turvapaikanhakijoiden
mielenosoitusleiri sytytettiin tahallaan tuleen Helsingin Rautatientorilla”, uutisoidaan
toisessa lehdessä.
Otsikoita lukiessa lehdenlukijan mieleen hiipii
epäilys. Mitä esimerkkiemme hoitaja ja poliisi oikeastaan epäilevät? Pääsevätkö
kaikki hoitoon vai ei? Sytytettiinkö leiri tahallaan vai ei?
Asiayhteydestä ja jutut tarkemmin lukemalla saa pian
selville, että hoitaja arvelee, että hoidon tarpeessa olevat eivät pääse
hoitoon. Poliisi puolestaan näyttää jutun perusteella uskovan, että sytyttäminen
oli tahallinen teko.
Sama epäillä-verbi näyttää silti pelaavan
epäilyttävästi kahden merkitysleirin pussiin. Mistä on kyse?
Epäillä-verbin käyttöä pro gradu -työssään tutkinut
Jutta Salminen on todennut, että epäillä-verbiä on mahdollista käyttää suomessa
myöntö- tai kieltosuuntaisena. Myöntösuuntaisena ”epäillä” ilmaisee sitä, että
puhuja tai kirjoittaja arvelee jonkin olevan todennäköistä. Kieltosuuntaisena
se taas ilmaisee, että puhuja tai kirjoittaja kyseenalaistaa epäilyksen
kohteena olevan tapahtuman tai asian.
Kumpikin esimerkeistämme on siis periaatteessa
”oikein”. Poliisi vain käyttää epäillä-verbiä myöntösuuntaisena, kun taas sairaanhoitajan
haastattelussa epäilys on kieltosuuntainen.
Epäillä-verbin tapauksessa lukijalle tai kuulijalle
jääkin vastuu ottaa selvää, kummasta merkityssuunnasta on kyse. Asiayhteys tosin
tavallisesti kertoo sen heti, ilman että pähkäilyyn tarvitsee käyttää tolkuttomasti
aikaa. Esimerkiksi lause: ”Epäilen, että Suomen kesästä tulee kylmä” ei
valitettavasti jätä mitään epäilyksen varaan.
Epäillä-verbin merkitys on kuitenkin tutkijan mukaan
aikojen kuluessa muuttunut. Hänen mukaansa varhaisnykysuomessa verbiä
käytettiin yleensä kieltosuuntaisena, kun taas nykysuomessa sen merkitys on tavallisesti
myöntösuuntainen. Sairaanhoitajan lausunto pistääkin lehdenlukijan silmään
juuri siksi, että siinä ilmaistu epäilys on nykykielessä merkityssuunnaltaan
harvinaisempi.
Englannissa, josta niin mielellään otamme nykyisin
mallia, epäillä-verbiä (to doubt) käytetään kieltosuuntaisessa merkityksessä.
Lehdenlukijan mielessä saattaakin käväistä kysymys, olisiko kieltosuuntainen
merkitys jälleen saamassa uutta ilmaa siipiensä alle ja olisiko rakkaalla
maailmankielellämme englannilla sormensa pelissä. Epäilen vahvasti sitä.
 |
| The Juggler. Sekatekniikka samettipaperille 2017. |
