Kielijuttuni "Unihäiriöiden osaamiskeskuksesta, päivää!", julkaistu useissa sanomalehdissä.
Olen vuosia kärsinyt toistuvista migreeneistä. Kun menin jokin
aika sitten jälleen kerran hakemaan vaivaani apua, lääkäri suositteli
estolääkitystä. ”Tämä lääke alentaa kipukynnystä”, hän kehui. Apteekissa
farmaseutti toisti lääkärin sanat.
Matkalla kotiin mietin, mikä ihmeen
juju lääkkeessä oli – onko niin, että migreeni jotenkin käänteisesti säikähtää
ja häipyy, kun kipukynnys laskee. Kotona tavasin kuitenkin varmuuden vuoksi
pakkausselosteen. Siinä kerrottiin lääkkeen itse asiassa nostavan kipukynnystä.
Ehkä parempi niin.
Lääkärin ja farmaseutin puheella
kipukynnyksen laskemisesta saattaa olla looginen perusta. Kivusta puhuttaessa
on luontevaa ajatella, että pyritään laskusuuntaan. Kipu ja kipukynnys ovat
vähän niin kuin pakkanen: kun pakkaslukemat nousevat, lämpötila laskee.
Joskus kielenkäytössä tulee eteen
tilanteita, joissa sanoma menee päälaelleen. Eräs lehti otsikoi hiljattain,
että Turkuun ollaan perustamassa unihäiriöiden osaamiskeskusta. Tarkemmin
juttua lukiessa kävi ilmi, että kyseessä on keskus, jossa unihäiriöitä on
tarkoitus tutkia ja hoitaa. Lapsiperheen äitinä nautin suunnattomasti keskuksen
nimestä: on öitä, jolloin tuntuu siltä, unihäiriöiden osaamiskeskus on meidän
makuuhuoneessamme.
Samantyyppisiä ajatuksen
päälaelleen keikahduksia on sattunut otsikossa ”Parisuhdeväkivalta on asia,
jonka eteen kannattaa tehdä töitä”. Aika lailla vinksin vonksin on menty myös
otsikoissa ”Julkisen sektorin tukitoimet työllisyyden torjumiseksi ovat
romahtaneet” ja ”Vanhemmilta ja opettajilta apua kiusaamiseen”.
Työnhakuilmoituksiakin lukiessa
saa toisinaan hihitellä itsekseen. Kun poliisi hakee palvelukseensa
rikosinsinööriä tai Ensi- ja turvakotien liitto väkivaltatyön suunnittelijaa,
herää kysymys, minkälaisesta toimenkuvasta oikeastaan on kyse. Työelämästä on
tuttu myös sympaattisen oloinen termi ”yhteistoimintaneuvottelut”, joka saattaa
tuntua hieman harhaanjohtavalta.
Mainonnassa asioita on tapana
kääntää päälaelleen tarkoitushakuisesti. Mainoslauseissa ”Suuria säästöjä!”, ”Säästä
merkkivaatteista 70 %!” ja ”Osta nyt ja säästä rahaa!” sekä ostaja että myyjä
(toivottavasti) tietävät, että oikeastaan kyseessä ei ole varsinainen
säästäminen.
Entä sitten politiikka? Mitä pitävät
sisällään vaikkapa viimeaikaiset uudiskäsitteet ”aktiivimalli” ja
”valinnanvapaus”? Monen mielestä ne saattavat kuulostaa juuri samalta kuin
mainoskielen slogaanit: hankalille asioille annetaan myönteissävyisiä nimiä.
Ehkä ne silloin on helpompi niellä
pureskelematta. Ja ehkä hallitus arvelee, että kansan kipukynnys…öö…laskee…tai
siis nousee.
 |
| Ornament. Mixed media on paper 2017. |
