Tekstilajeista pelottavin

Kielijuttuni "Tekstilajeista pelottavin", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Kevät oli stressaavaa aikaa. Oli kaikenlaista hoidettavaa ja monenlaista arjen haastetta. Unet alkoivat kärsiä.

                      Kun olin valvoskellut muutaman viikon, hain unettomuuteen apua. Lääkäriltä sain reseptin lääkkeeseen, jonka oli määrä helpottaa nukkumista. 

                      Kotona avasin pakkauksen ottaakseni ensimmäisen tabletin. Käteeni osui ensiksi pakkausseloste, johon kehotettiin tutustumaan huolellisesti ennen lääkkeen aloittamista.

                      Pakkausselosteessa lueteltiin vaikuttava lista haittavaikutuksia. Hyvin yleisiä olivat ruokahalun lisääntyminen ja painon nousu, uneliaisuus, päänsärky ja suun kuivuminen. 

Yleisiä haittavaikutuksia olivat horros, heitehuimaus, vapina, pahoinvointi, ripuli, oksentelu, ummetus, ihottuma, kipu nivelissä tai lihaksissa, selkäkipu, pyörrytys, turvotus, vilkkaat unet,sekavuus, ahdistuneisuusja unihäiriöt. Muina haittavaikutuksina mainittiin levottomat jalat, painajaiset, aistiharhat, aggressiivisuus, haimatulehdus, koko kehon turvotus ja unissakävely. 

En toki ollut ensimmäistä kertaa lääkeselosteiden kanssa tekemisissä. Silti lista pisti miettimään, oliko unettomuuteni sittenkään niin hankalaa, että ottaisin riskin turvota, päätyä horrokseen tai kokea aistiharhoja. 

Lääkkeiden pakkausselosteet ovat kiintoisa tekstilaji. Tekstilajien ominaisuus on, että niillä on jokin viestinnällinen päämäärä – tai useampia. Tekstilajeilla pyritään päämääriin, tehdään asioita kielen keinoin.

Selosteeseen kehotetaan tutustumaan, koska ”se sisältää lääkkeen ottajan kannalta tärkeitä tietoja”. Tästä voisi päätellä, että selosteen viestinnällinen päämäärä olisi tarjota informaatiota. 

Kun kysyy terveydenhuoltoalan ammattilaisilta neuvoa, miten suhtautua selosteiden varoituksiin, saa kuitenkin usein vastauksen: älä lue niitä. Haittavaikutuslistat kun on laadittu vapauttamaan lääketehtaat vastuusta tapauksissa, joissa lääke tuo mukanaan ikäviä oireita. Vastuusta vapauttaminen saattaakin olla lääkeselostetekstilajin tärkein viestinnällinen päämäärä. 

Selosteista saa vaikutelman, että ne on kirjoitettu pikemminkin viestin lähettäjälle kuin vastaanottajalle. Lääkeseloste ei ole tässä mielessä aivan poikkeuksellinen. Sama asetelma toistuu esimerkiksi pankkien ja vakuutusyhtiöiden kirjeissä, joissa kerrotaan vaikkapa palveluehtojen muutoksista, mutta saatesanoina kerrotaan, ettei kirjeisiin tarvitse reagoida.

Punnitsin tilannettani ja päätin jättää lääkkeeni ottamatta, hain unta muin keinoin. Sitä jäin miettimään, että selosteiden tekstilajia olisi syytä uudistaa läpinäkyvämmäksi. Ainakin vastuuvapauspäämäärän voisi kirjoittaa auki heti selosteen alkuun, lukukehotuksen rinnalle. 

Only for a minute I want to change my mind. Akvarelli 2019.

                      

Munakoisoa hyväntahtoisesti

Kielijuttuni "Munakoisoa hyväntahtoisesti", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Minulla on näppärä puhelin. En tarvitse lainkaan sanoja, kun viestitän, että kokkaan munakoisopastaa. Emojien mittavasta rivistöstä löydän spagetin ja munakoison kuvat. 

                      Kun haluan viestiä kiukkua, valitsen emojin, joka puuskuttaa höyryä sieraimistaan. Kun taas tulee vastoinkäymisiä, valitsen emojin, jolla on silmät vihaisina viiruina ja auki ammottavan suun pielet alaspäin. 

                      Valveutunut emojitietoinen lukija näkee kuvauksistani heti, että pahasti metsään menee. Munakoiso kun symboloi fallosta, puuskuttavat kasvot voimantuntoa ja suupielet alaspäin huokaileva emoji väsymystä. 

                      Emojitumpelon avuksi tulee onneksi internet. On sivustoja, joilla kerrotaan, mikä emojien ”oikea” merkitys on. On testejä, joiden avulla voi tarkistaa, kuinka hyvin tuntee emojit. On listoja, joissa varoitetaan ”yleisimmistä emojimokista”.

                      Listojen ja testien päämääränä on auttaa ”aloittelijoita” ja ”keski-ikäisiä” emojien käyttäjiä. Tein yhden testeistä ja sain noin kaksi kolmasosaa oikein, aika hyvin siis. Silti on helppo joutua emojihakoteille.

                      Merkitykset ovat mielenkiintoinen juttu. Niin kuin kirjoitetun kielen sanojen, myös emojien merkitykset perustuvat sopimuksiin. Tuoli tarkoittaa tuolia, koska niin on sovittu. ”Alkuperäiset” merkitykset kuitenkin muuntuvat kieltä käytettäessä, kielenkäyttäjien suussa ja kirjoituksessa. 

                      Kuvien kyseessä ollessa ”oikeiden” merkitysten määritteleminen voi olla perinteistä tekstiä vaikeampaa. Filosofi Roland Barthes on sanonut, että kuvat ovat liian polyseemisiä eli monimerkityksisiä antautuakseen analyyseille ja määrittelyille. 

                      Kuvien monitulkintaisuus johtaa myös monenkirjaviin konnotaatioihin eli sivumerkityksiin, kuten munakoisoemojin tapauksessa. Toisaalta muistan, että 70-luvulla, kun mummu kertoi panevansa tukkaansa papiljotit, ei naurusta ollut tulla loppua. Kyllä sanoillekin konnotaatioita löytyy. 

                      Mummun papiljoteista tulee mieleen toinen filosofinen ajatus: hyväntahtoisuuden periaate. Hyväntahtoisuuden periaatteella tarkoitetaan sitä, että tekstin sisältämiä ajatuksia ja ilmauksia on pidettävä mielekkäinä, jos tulkitsijalla ei ole syytä epäillä niiden mielekkyyttä. 

                      Kukaan meistä lapsista ei (nauruun tikahtumaisillaankaan) arvellut mummun viittaavan tukkapuheellaan alapääjuttuihin. Olenkin päättänyt, että sen sijaan, että yritän epätoivoisesti pysytellä alati kasvavan emojiston kyydissä, luotan viestieni vastaanottajien hyväntahtoisuuteen. 

                      Minun munakoisoihini saa kaikin mokomin soveltaa hyväntahtoisuuden periaatetta. Hihittelykään ei haittaa. 

                      

                      

Jubilee 2019