sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Muistoja peräkontista

Kielijuttuni "Muistoja peräkontista", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Peräkontti on noussut viime päivinä otsikoiden ja somehuudon keskiöön. Eikä ihme, sillä ei ole (luultavasti) ihan tavanomaista, että valtiosihteeri matkaa peräkontissa välttyäkseen toimittajien piiritykseltä.
                      Kohun keskellä on muistutettu, että peräkonttiin on liittynyt traagisempiakin tapauksia. Vuonna 1978 Italian entinen pääministeri Aldo Moro löytyi pitkään kestäneen kidnappauksen jälkeen Renaultin takakontista terroristien murhaamana.
Kidnappausta seurattiin tarkkaan Suomenkin mediassa. Minä olin Moron tapauksen aikaan alakouluikäinen enkä juuri seurannut maailmanpolitiikkaa.
Itse traagisen tapauksen sijaan minulle jäi mieleen, että meillä oli kaverien kanssa tapana tervehtiä näin: ”Moro!” johon toinen vastasi ”Aldo Moro!” tai hieman töykeämmin ”Aldo Moro on jo kuollut!” Aldo Moron kohtalona oli siis päätyä paitsi murhatuksi myös lentäväksi lauseeksi lasten tervehdyksiin.
Alakouluikäisen vinkkelistä huudahdus ”Aldo Moro!” merkitsi suunnilleen samaa kuin ”Nano Nano!” Nano Nanohan oli tervehdys, jota Robin Williamsin esittämä avaruusolento käytti 1970-luvun lopussa Suomessakin pyörineessä sarjassa ”Ystäväni avaruudesta”. Tervehdykseen liittyi myös tietynlainen käsimerkki, joka oli aivan pakko opetella.
Kun alkaa ajatella tarkemmin, koko lapsuuteni 70-luku oli täynnä lentäviä lauseita ja sanontoja. Kun joku tuli kunnolla narratuksi, oli tapana sanoa ”Heti luuli, kumihuuli!”
”Suomi on vapaa maa!” Näin perusteltiin, kun joku moitti vaikkapa sääntöjen muuttamisesta kesken leikin. ”Äitis oli, kun sua synnytti”, vastattiin haukkuihin.
Ja kun joku kysyi kaveria etsiessään ”Mis Marja on?”, vastattiin ”Miss Marjaa ei oo vielä valittu”. Kellonaikaa kysyessä sai usein vastaukseksi ”karvaa vaille nahka”.
Sanat vievät muistoihin. Minut Aldo Moro vie kotilähiön pihalle leikkimään kirkonrottaa. Nano Nano heittää mittailemaan ala-asteen käytäviä sinipunaisissa verkkareissa puoliksi imeskelty avainkaulanauha hampaisiin kolahdellen.
Nykylapset tuskin tietävät Aldo Morosta mitään. Voi olla, ettei heille aukea edes ”karvaa vaille nahka”, aika kun on nykyisin tapana tarkistaa kännykän näytöltä.
Yhtä vaikeaa meidän 70-luvulla syntyneiden on ymmärtää nuorten lyhenteitä pursuavaa kieltä. Kun 14-vuotias poikani tekstaa minulle ”FSAG” tai ”IDK”, joudun miettimään, mistä on kyse.
Kieli rakentaa identiteettiä. Sanonnat, joita olemme käyttäneet lapsina, sijoittavat meidät auttamattomasti tiettyyn sukupolveen ja aikaan. Peräkontista liikkeelle lähtenyt assosiaatio muistutti, että olen identiteetiltäni vahvasti seiskytlukulainen.
Sukupolveen katsomatta tervehdinkin kaikkia iloisesti: ”Aldo Moro!”


 
Recess. Sekatekniikka samettipaperille 2017.




                       



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Mitä kannattaa tehdä?

Kielijuttuni "Mitä kannattaa tehdä", julkaistu useissa sanomalehdissä.



Lapset kannattaa hankkia parikymppisenä. Kannattaa käyttää kestovaippoja.
Jämälangoista kannattaa neuloa villaimuja, joita voi käyttää vaipoissa alimmaisena. 
               Kannattaa imettää puoli vuotta. Imettäminen kannattaa lopettaa viimeistään vuoden iässä. Potalle kannattaa opettaa jo puolivuotiaana. Lapsen kanssa kannattaa leikkiä. Lapsen kannattaa antaa kiipeillä puuhun.
               Minkä ikäisenä lapsi kannattaa laittaa päivähoitoon? Kannattaako lapsi laittaa lähikouluun? Kannattaako lapselle puhua kuolemasta?
               Lapselle kannattaa hankkia hyviä harrastuksia. Viulunsoitto kannattaa aloittaa jo viisivuotiaana. Kannattaako lapselle puhua elämästä?
Urheiluharrastus kannattaa aloittaa jo nuorena, jotta paikat pysyvät kunnossa vanhanakin. Ruutuaikaa kannattaa rajoittaa.
Lukio kannattaa suorittaa kolmessa vuodessa. Opiskelupaikka kannattaa
hankkia ennen armeijaa. Opiskeluaika kannattaa käyttää tehokkaasti. Näihin ammatteihin kannattaa valmistua, jos haluaa tienata yli 3 000 euroa kuukaudessa.
               Kannattaa hankkia omistusasunto heti, kun mahdollista. Kannattaa elää niin, ettei tuota paljon jätettä.
Makuuhuoneen sisustuksessa kannattaa käyttää värejä ja materiaaleja, jotka auttavat rentoutumaan. Velat kannattaa maksaa ajallaan. Kannattaa pysyä poissa heikoilta jäiltä, heikko jää ei kannata.
               Lisätulojen hankkimiseksi kannattaa hankkia sijoitusasunto. Kannattaa mennä rohkeasti epämukavuusalueelle.
               Kotitalouden biojätteet kannattaa kompostoida. Asiantuntija neuvoo: näin paljon sinun kannattaa säästää.
               Nyt kannattaa hakea töitä. Kannattaa suunnitella uraa pidemmällä tähtäimellä. Useisiin suuntiin verkostoituminen kannattaa.
Jos tuntuu, että raha valuu sormiesi lävitse viikko toisensa jälkeen, kannattaa kääntyä ammattitaitoisen sijoitusneuvojan puoleen. Alesta kannattaa hankkia halvempaan hintaan tuotteita, joihin muuten ei olisi varaa.
               Kannattaa harrastaa liikuntaa. Vuodevaatteet kannattaa tuulettaa säännöllisesti. Ruoantähteistä kannattaa tehdä ranskalaiseen tapaan viikon keitto!
               Yksitoista tieteellistä syytä, miksi kannattaa viettää aikaa enemmän ulkona. Kannattaa kerätä sieniä ja marjoja. Kirkasvalolamppu kannattaa hankkia hyvissä ajoin iltojen pimetessä.
               Kannattaa seurata puolueiden kannatusmittauksia.
Raskaat tavarat kannattaa kannattaa muilla.
               Kannattaa ottaa eläkevakuutus ajoissa. Elintestamentin tekeminen kannattaa. Hautakiven hankintapäätös kannattaa tehdä harkiten.
Kannatettavien asioiden taakka kannattaa siirtää tulevien sukupolvien kannatettavaksi. Ennen kaikkea kannattaa tutustua Isoon suomen kielioppiin ja selvittää, miten suomen kielessä ihmistä velvoitetaan.

Regular jump. Kollaasi samettipaperille 2017.




lauantai 23. syyskuuta 2017

Ilmiömäisiä ilmiöitä

Kielijuttuni "Ilmiömäisiä ilmiöitä", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Ilmiö, ilmiöpohjaisuus, ilmiöoppiminen. Kukapa kouluikäinen, kouluikäisen vanhempi tai opettaja olisi voinut välttyä näiltä sanoilta viime aikoina?
Viimeistään peruskoulun vanhempainillassa rehtori on saarnannut ilmiöistä perinteiset kalvosulkeiset apunaan. Yhtäkkiä kaikki on silkkaa ilmiötä. Mistä oikein puhutaan, kun puhutaan ilmiöistä?
Sanakirja tietää kertoa, että ilmiö tulee sanasta ilma, jolla on vastineita suomalais-ugrilaisissa sukukielissä. Vastineilla on ollut sellaisia merkityksiä kuin maailma, sää ja taivas.  Valtavien asioiden kanssa ollaan siis tekemisissä.
                      Mutta hypätään takaisin nykypäivään ja koulumaailmaan. Peruskoulun opetussuunnitelmassa ilmiö määritellään muun muassa näin: ”Ilmiö on aistein havaittava, mielenkiintoa herättävä luonnon tai yhteiskunnan tapahtuma. Myös ihmisen sisäiseen todellisuuteen ja tunteisiin liittyvät kokemukset ovat ilmiöitä.”
                      Ilmiöpohjainen oppiminen tarkoittaa opetussuunnitelman mukaan sitä, että oppimisote on tutkiva. Otetaan jokin ilmiö ja tutkitaan sitä joko yhden oppiaineen sisällä tai yhteistyössä eri oppiaineiden välillä.
                      Tänä syksynä suosituin ilmiö tuntuu olevan ”Suomi 100”. Muita ilmiöitä ovat olleet esimerkiksi ”vesi”, ”avaruus” ja ”minun tarinani”.
                      Avaruutta käsiteltiin tokaluokkalaisen koulussa niin, että kuvataiteessa ja käsitöissä piirrettiin ja askarreltiin tähtikarttoja, liikunnassa oli avaruushippaa ja matematiikassa laskettiin omenoiden sijaan planeettoja.
                      Seiskaluokkalaisen koulussa ilmiönä oli ”minun tarinani”. Ilmiön käsittelemiseen oli koulussa varattu viikko. Viikon päätteeksi saatiin aikaan verkkolehti, johon parhaat oppilastyöt valikoitiin.
                      Molempien lasten mieleen jäi ilmiöopetuksesta ainakin yksi ilmiö: ilmiöviikko on sellainen jakso, jolloin koulupäivät ovat kevyempiä eikä reppua tarvitse kantaa. Ilmiönä varteenotettava sekin.
                      Uuden opetussuunnitelman tavoite on kunnianhimoinen: oppilaita kannustetaan oppiaineiden rajoja rikkovaan ajatteluun, heitä valmennetaan monilukutaitoon. Monilukutaito tarkoittaa sitä, että tietoa voidaan hankkia, yhdistää, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida eri muodoissa, ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. 
                      Ilmiöoppimisen sovellukset kouluissa ovat saaneet osakseen rankkaa kritiikkiä. Teemapäivät ovat monien mielestä tuntuneet päälleliimatuilta. Ilmiöoppimisen tulisi näet näkyä koulun arjessa koko ajan ollakseen aidosti hyödyllistä.
Tavoitteena ilmiöoppiminen tuntuu kuitenkin luontevalta ja järkevältä. Kun se saadaan aidosti toimimaan kouluissa, on todella saavutettu jotain ilmiömäistä.

Miss Bin Bag von Balloon. Sekatekniikka 2017
               
                     

                     





lauantai 26. elokuuta 2017

Kadonnutta deminutiivia etsimässä

Kielijuttuni "Kadonnutta deminutiivia etsimässä", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Tämän kesän mansikkasato on jo ollutta ja mennyttä, ja se taisi jäädä tavanomaista laihemmaksi. Mustikatkin ovat jo menneet, päätyneet ehkä pakastimeen. Kesä lähenee loppuaan.
                      Herukoiden aika alkaa kuitenkin olla vasta parhaimmillaan, ja onneksi puolukoita löytää vielä pitkälle syksyyn.
                      Olen huono keräämään marjoja. Syön niitä mielelläni, mutta mättäille kyykkimään minua ei saa. En ole tullut isääni, joka ei ole koskaan tullut metsästä ilman täyttä ämpäriä.
Marjojen sijaan olen koko kesän etsinyt harmaata pahvikansiota. Kansio on reunoistaan hapertunut, ja sen kannessa on haalistunut liimalappu, jossa lukee ”Marjukan oma kansio”.
Isä teki kansion vuonna 1969, kun synnyin. Isäni on aina ollut järjestyksen mies. Kansioon laitettiin kaikki minua koskevat asiakirjat ja paperit: epikriisit, eskarikansio, ensimmäiset piirustukset. Oli siellä häkellyttävän pieni rannekekin, joka minulla oli sairaalavauvana.
Kansio on hävinnyt mystisesti, en tiedä, koska. Luulin löytäväni sen keväällä kellarista, kun muutimme. Kellari oli kyllä kattoon asti täynnä kaikenlaista roinaa, mutta kansiota ei vain löytynyt.
Kun opin lukemaan, ihmettelin, miksi kansion kannessa luki ”Marjukan oma kansio”. Kuka oli Marjukka? Miksi minulla oli hänen kansionsa? Minähän olen Marja!
Tänä niukkana marjakesänä heräsin miettimään yhteyttä Marjukan ja marjojen nimien välillä. Huomasin, että niin mansikka ja mustikka kuin herukka ja puolukkakin ovat itse asiassa marjukoita.
Kielentutkija Kirsti Aapalan mukaan kyse on deminutiivisista muodoista: kka-päätteellä ilmaistaan pienuutta. Sillä voidaan myös hellitellä. Isäni halusi siis laittaa kansion liimalappuun hellittelevän nimen: se oli pikku-Marjan kansio.
Aapalan mukaan mansikka olisi johdettu samasta sanavartalosta kuin manner tai mantu. Mansikka on siis pieni maan marja. Mustikan alkuperä on helpompi arvata: se tulee, hieman harhaanjohtavasti tosin, mustasta väristä.
Puolukka on johdettu sanasta puola. Se tarkoittaa marjaa kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Herukka taas tulee – arvatenkin – verbistä herua.
Kesän aikana olen kääntänyt ylösalaisin joka nurkan ja laatikon. Marjukan oma kansio pysyy hukassa, ja osa pikku-Marjan lapsuutta on mennyt sen mukana.
Isä on edelleen iskussa: jaksaa poimia maalla ämpäreittäin mustikoita ja puolukoita. Ämpärit ovat siisteissä riveissä, marjojen seassa ei ole roskia.
Minä yritän uskotella itselleni, että lapsuuden muistot säilyvät ilman kansioitakin. Muistin virkistämiseksi kaadan mukiin isän poimimia mustikoita ja maitoa, niin kuin Marjukka, pikku-Marjakin teki aikoinaan.
Faija siivoaa mustikoita, skissi luonnosvihkoon 2014.