lauantai 5. tammikuuta 2019

Tervetuloa terapiaan!

Tervetuloa terapiaan!
Täällä lähtee masennus.
Ilon kautta uuteen aikaan, 
uuden minän asennus.

Istu alas, ota tuoli,
kerro tädille, mikä on huoli

Ihan ensin
käydään läpi sun perhe,
olitko sä toivottu 
vai olitko sä erhe

Joiko sun mutsi
löikö sun fatsi
Vai miten sulta meni
sun tunteisiin tatsi

Voi miten kurjaa
mutta kello jo juoksee,
seuraava potilas
tahtoo mun luokse.

Vielä tähän loppuun tosi uutispommi:
on sellainen tyyppi kuin
Hellstenin Tommy

Luin sen kirjasta mainetta tuoneesta
se oli häätänyt virtahevon
olohuoneesta

Hellstenin kirjoja kandee siis lukea
Mutta nyt sä voisit jo alkaa pukea

Tää on tosi juttu,
tää ei oo mikään kasku
Kassa on muuten tuolla,
maksa siellä tää lasku.
The Girl with the Red Shoes, 2017.


sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Suuria lupauksia

Kielijuttuni "Suuria lupauksia", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Uusi vuosi on lupauksien aikaa. Kuntosalit täyttyvät uudenvuodenlupaajista, Alkon myyntiluvut romahtavat, sekatavarakauppojen hyllyille ilmestyy konvehtiröykkiöiden tilalle vaakoja, laihdutusvalmisteita ja käsipainoja.
Jotkut keuhkoavat elämänmuutoksista somessa: ”lupaan somettaa ensi vuonna vähemmän”.  Toiset lyövät lupausrumban läskiksi: ”lupaan, etten lupaa mitään”, ”lupaan jatkaa alkoholinkäyttöä myös tammikuussa”.
                      Kielitoimiston sanakirjan mukaan lupaus voi tarkoittaa vakuutusta tai sitoumusta, kuten sanoissa avioliittolupaus ja raittiuslupaus. Se voi olla myös kuvaus jostakusta tai jostain, joka herättää lupauksia: ”Ei enää pelkkä lupaus, vaan tosi ammattilainen”; ”Ilmassa on lupaus keväästä”. Lupaus ja lupaaminen eivät juuri nykyhetkeä koske, ne suuntautuvat aina tulevaan.
Lupauksen ja samaa perhettä olevien sanojen ”lupa” ja ”luvata” juuret ovat germaanisissa kielissä. Niiden pohjana oleva kantagermaaninen sana on viitannut ylistämiseen. Ruotsista tuttu samaa perua oleva ”lova” tarkoittaakin paitsi lupaamista myös ylistämistä. Lupa-sanalla on vastineensa myös suomen lähisukukielissä virossa (luba), inkerissä, karjalassa ja vatjassa (lupa). Lupauksia on siis ollut ilmassa pitkään ja laajalti. 
Lupauksiin liittyy aina varaus. ”Kahta ei tarvitse tehdä – luvata ja pitää”, on joku viisas sanonut. Kuntosalilla säilytyslokeroita alkaa vapautua jo helmikuun puolenvälin tienoilla, ja viimeistään pääsiäispöydän lammas kaipaa seurakseen tanakkaa punaviiniä. Nuori lupaus voi jäädä pelkäksi lupaukseksi, eikä avioliittolupauskaan aina pidä.
Myös poliitikkojen antamilla vaalilupauksilla on pitkät perinteet. Ääniä kalastellessaan ehdokkaat saattavat innostua lupailemaan asioita, joiden pitäminen osoittautuu vaikeaksi, jollei mahdottomaksi. Lunastamatta jääneitä lupauksia on demokratian historiassa luvattoman paljon!
Kuuluisimpia vaalilupauksia taitaa olla niin sanottu koulutuslupaus. Koulutuslupauksen keksivät viime eduskuntavaalien alla Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Suomen opiskelijakuntien liitto. Lupausta markkinoitiin sosiaalisessa mediassa tunnisteella #koulutuslupaus, ja somessa laajasti levinneessä kuvassa tunnisteen takana seisovat tulevien hallituspuolueiden ehdokkaat leveästi hymyillen. Kun koulutuksesta sitten leikattiin, kuvasta muodostui sosiaalisen median meemi, jolle irvailtiin pitkään ja hartaasti. 
Vahingosta viisastuneina monet poliitikot ovat koulutuslupausfiaskon jälkeen alkaneet puhua lupausten sijaan ”tavoitteista” tai ”ohjelmista”. Vaalilupauksia tai ei, politiikan viihteestä nauttivalle vaalivuosi lupaa suurta viihdettä. Lupaan nauttia siitä täysin rinnoin.


Switch. Mixed media 2018.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Sisään ja ulos suljettuja

Kielikolumnini "Sisään ja ulos suljettuja", julkaistu useissa sanomalehdissä.


Kuulutko sinä harvojen ja valittujen etuoikeutettujen joukkoon? Minä kuulun. Tiedän sen siitä, että sain hiljattain ilmoituksen, jossa mainostettiin ”eksklusiivisia vaatemallistoja”.  
Eksklusiivinen on hirveän hieno sana. Kielitoimiston sanakirja antaa sille tällaisia merkityksiä: äärimmäisen vaativa, valikoiva, hieno, poissulkeva. Sana tulee latinan sanasta excludere (sulkea ulos, estää), joka puolestaan sisältää osat ex (ulkona, ulos) ja claudere (sulkea). 
Eksklusiivinen viittaa siis johonkin, jonne vain harvoilla ja valituilla on pääsy. Vanhaa latinistia kuitenkin hieman huvittaa ajatus vaikkapa eksklusiivisesta villapaidasta. Mukavampi olisi vaate, joka sulkisi sisäänsä eikä ulos. 
Pakko myöntää, etten myöskään taida olla ihan ainoa, jolle eksklusiivisia vaatemallistoja on markkinoitu. On käynyt niinkin, että olen törmännyt samanlaista poissulkevaa takkia kantavaan kanssaihmiseen. 
Eksklusiivisen vastakohta on inklusiivinen. Sekin tulee latinasta, osista in (sisään, sisällä) ja claudere (sulkea). Toisin kuin eksklusiivinen, inklusiivinen ei sulje ulos ketään.
Viime aikoina erityisopetusta on pyritty järjestelemään uudelleen. Erityisluokkia on vähennetty ja erityistä tukea tarvitsevia lapsia on sijoitettu ”inkluusioluokille”. Inkluusion ideana on, että kaikki oppilaat, jopa kaikkein vaikeimmin vammaiset, kävisivät samaa lähikoulua samoilla luokilla. 
Inkluusion ajatus on kaunis. Se perustuu yhdenvertaisuuteen, jota pidetään kansalaisoikeutena. Erilliskohtelua, esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevien lasten sijoittamista erityisluokille tai erityiskouluihin, pidetään inkluusioajattelun mukaan syrjintänä. 
Yhteisissä ryhmissä opiskelun on todettu tutkimuksissa edistävän oppilaiden keskinäistä arvostusta ja lisäävän ystävyssuhteita yli diagnoosirajojen. On myös todettu, että yhteisissä ryhmissä opiskelevien oppilaiden itsetunto ja sosiaaliset taidot kehittyvät paremmiksi kuin vain samanlaisiksi ajateltujen kavereiden kanssa samoissa ryhmissä opiskelevien.
Onnistuakseen inkluusio kuitenkin vaatii resursseja. Kouluista on jo kuulunut hätähuutoja, kun opettajien ja avustajien voimat eivät riitä inkluusioluokkien opettamiseen. Eritystä tukea tarvitsevat oppilaat eivät saa enää tarvitsemaansa tukea, ja samalla yleisopetuksen piirissä olevat oppilaat jäävät heitteille. Moni opettaja onkin jo ottanut kantaa erityisluokkien puolesta.
Ennen kuin koulussa lisätään resursseja inkluusioon, eksklusiiviset erityisluokat olisivat siis edelleen paras vaihtoehto. Mitä vaatteisiin tulee, niiden soisi olevan sekä inklusiivisia että eksklusiivisia: lämmön ne sulkisivat sisään ja kylmän ulos. 

Exclusive practice. Sekatekniikka paperille 2018.



sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Uhattu kielemme

Kielijuttuni "Uhattu kielemme", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Suomen kielen lautakunta otti lokakuun lopulla kantaa suomen kielen tilaan ja näkymiin. Lautakunnan mukaan Suomen kansalliskieliin, suomeen ja ruotsiin, kohdistuu vakava uhka. 
                      Suomi ja ruotsi eivät ole varsinaisesti kielinä uhanalaisia. Kielten puhujia riittää, toisin kuin esimerkiksi monilla Venäjällä puhuttavilla suomensukuisilla kielillä. Siellä vähemmistökieliä saattaa uhata kuolema.
                      Suomea ja ruotsia kohtaava uhka on toisenlainen. Kyse on kielten käyttöalan kaventumisesta. Englanti valtaa alaa kaikilla elämänalueilla. 
Monet suomalaisten vapaa-ajan harrastukset, pelit, sovellukset ja erilaiset sosiaalisen median kanavat, perustuvat englantiin. Englanti rynnistää voimakkaasti myös kouluihin: viime aikoina on jopa esitetty, että ylioppilastutkinnon voisi suorittaa kokonaan englanniksi.
                      Tällainen kehitys johtaa vähitellen siihen, että suomi jää kotikielen asemaan, siis kieleksi, jota puhutaan vain arkisissa yhteyksissä. Sen käyttö muilla elämän aloilla vähenee tai jopa loppuu. 
Tieteessä ja kaupan alalla suuntaus on ollut nähtävissä jo pitkään. 
Suomalaisissa yliopistoissa opetuskielenä on yhä useammin englanti. Esimerkiksi Aalto-yliopiston koulutusohjelmista yli puolet ovat pelkästään englanninkielisiä.
                      Törmäsin itse englannistumiseen konkreettisesti yliopiston tohtorikoulutusohjelmassa. Olin jo tottunut siihen, että kaikki luennot ja seminaarit pidettiin englanniksi. Erään luennon jälkeen sain kuitenkin hämmästyä toden teolla. Menin juttelemaan luennoitsijan kanssa käytännön asioista. Puhuttelin häntä suomeksi, molempien äidinkielellä. ”In English, please”, sain kalsean vastauksen. Siinä sitten sönkkäsimme englantia keskenämme, kaksi suomenkielistä.
                      Suomen kielen lautakunta toteaa kannanotossaan: ”Äidinkielen rooli ymmärtämisen ja tiedon tuottamisen välineenä on myös korvaamaton, ja sen syrjäyttäminen vieraalla kielellä heikentää tietotyön huippusuoritusten edellytyksiä.” 
Lautakunnan kantaan on helppo yhtyä. Kuinkahan monessa seminaarissa olen nähnyt osallistujien vaikenevan siksi, että asioita ei saa sanoa äidinkielellä, mutta englannistakaan ei löydy sanoja. Pahimmillaan englanti ei nimittäin ole englantia, vaan niin sanottua globishia, globaalienglantia. Globaalienglannille on ominaista se, että lauserakenteet ovat yksinkertaisia ja käytössä on vain noin 1 500 sanaa. Jos tieteellisen keskustelun ilmaisukeinot rajoittuvat tällaiseen kielimuotoon, on selvää, että tiedekään ei voi edetä.
Suomen kielen lautakunta toteaa, että Suomi tarvitsee pikaisesti kielipoliittisen ohjelman. Ohjelman, jolla pyritään takaamaan kansalliskielten käyttö jatkossakin kaikilla elämänalueilla.

Season's Greetings. Sekatekniikka paperille 2018.


                       
                      

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Juhlapäivä

Ota sinä vesuri
minä otan kirveen
Elämä on taas niin täyttä
vetää naamaan irveen

Ei me mennä teatteriin
en mä jaksa istua
Mull on rampa oikee puoli
sulla särkee vasenta

Väliaikatarjoiluilla 
maistui lasi grappaa
Sievistely vituttaa nyt
sievistely tappaa.

Juhlapäivä tulee silti
Pinkit transsukorkkarit
kaivan esiin
ehkä äityy hallux valgus
pahaksi

Elämä on taas niin täyttä,
elämä on rajua
Bisnesluokan lennoista 
ei enää ole hajua.

Baletti

Ole sinä sutjakka Mikki Hiiri
tanssi minulle baletti
mulla on nivelet meriheinää
päätäni kiristää baretti

80-luku oli kovaa aikaa
mokkahapsut kengissä
Niiralankadun kioskilla merkkarit piti hengissä

Nyt on suuntana länsimetro
sillä ajan mestoille
olo on aina niin ihana retro
huokailen haaveiden kestoille.

maanantai 15. lokakuuta 2018

(”Tekijä”) kirjoitti (”Jutun”)(”Lukijoille”)

Kielijuttuni (”Tekijä”) kirjoitti (”Jutun”)(”Lukijoille”), julkaistu useassa sanomalehdessä


Viime viikolla päivän lehdessä pisti silmään puolen aukeaman kokoinen ilmoitus. Se alkoi näin komeasti: ”Täten annetaan ilmoitus, että 20. heinäkuuta 2018 Hakijat ovat tehneet High Court of Justice in England and Wales -tuomioistuimelle (”Tuomioistuin”) Financial Services and Markets Act -lain (”Laki”) VII osan mukaisen hakemuksen (”Hakemus”) vakuutusliiketoiminnan siirtojärjestelyn (”Siirtojärjestely”) luvanvaraisuutta koskevien pykälien mukaisen päätöksen saamiseksi.”
                      Yrittämättäkään ottaa selvää siitä, mikä ilmoituksen viesti tai sisältö varsinaisesti oli (tai miksi se oli sanomalehteen painettu), kiinnitin tekstiniilona huomioni kirjaimiin. Alun jälkeen Hakija, Tuomioistuin, Laki, Hakemus ja Siirtojärjestely pomppivat silmille juoksevassa tekstissä tuon tuostakin, aina isoin alkukirjaimin kirjoitettuina.
                      Kääntäjälle isojen alkukirjainten viljely erilaisissa sopimus- ja tarjousteksteissä on tuttua. Sopimusten Osapuolet sitoutuvat erilaisiin Sitoumuksiin, Asiakas ostaa Tavarantoimittajalta Tuotteita. Lukijan osaksi sen sijaan jää voihkia tuskasta silmissä vilistävien kirjainkokojen kanssa. Isot kirjaimet keskellä lausetta eivät nimittäin suinkaan aina lisää lukemisen sujuvuutta.
                      Isojen kirjainten käytön sylttytehdas taitaa olla vanha tuttu: se on omittu suoraan englannista. Pyrkimyksenä on ilmeisesti saada tekstiin tarkkuutta. Isolla kirjoitettu Sopimus ja Juuri Tämä Sopimus eikä mikä tahansa sopimus. Asiakas (”Asiakas”) on nimenomaan se Asiakas, joka mainitaan tässä Sopimuksessa eikä siis jokin muu asiakas, joka mainitaan ehkä jossain muualla.
                      Usein pysähdyn kääntäjän työssäni miettimään, tarkentaako versaalien viljely termien merkitystä todella. Jäisikö jollekulle epäselväksi, mistä on kyse, jos tekstissä kerrottaisiin, että hakijat ovat tehneet tuomioistuimelle hakemuksen eikä että ”Hakijat ovat tehneet Tuomioistuimelle Hakemuksen”?
                      Asiatekstit eivät ole ainoa käyttöyhteys, josta isojen kirjainten liikakäytölle allergisoitunut saa näppylöitä. Yhä useammin näkee otsikoita, joissa jok’ikinen sana on kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Niissäkin on mallia otettu englannista, jossa otsikoiden sanat usein kirjoitetaan isolla alkukirjaimella (”pikkusanoja” eli  esimerkiksi artikkeleita ja prepositioita lukuun ottamatta).
Hiljattain tuli somen virrassa vastaan klikkiotsikko ”Suomalaisen Isoäidin Viimeinen Kosto Kiittämättömille Lapsilleen On Nerokas”. En klikannut otsikkoa ottaakseni selvää, mikä Viimeinen Kosto oli. Kirjainkoosta arvelin kuitenkin, että Isoäiti oli ehkä HUUTANUT LAPSILLEEN KOSTOKSI KOVAAN ÄÄNEEN!

Parties to agreement. Akvarelli, hiili ja muste paperille 2018.