lauantai 28. toukokuuta 2016

Onnea lupaaville vanhuksille!


Kielijuttuni "Onnea lupaaville vanhuksille",  julkaistu useissa sanomalehdissä.

Valmistuin eilen kuvataiteilijaksi kolmen vuoden opintojen jälkeen. Rohkea veto, sanoivat onnittelijat. Rohkea veto tuossa iässä muuttaa suuntaa. Ihailtavaa jaksamista, olet sinnikäs.

Samalla vuosikurssilla kanssani oli monta parikymppistä taiteilijanalkua. Upeaa, mihin vielä yllät? Olet monilahjakas ja lupaava taiteilija! Loistavaa tulevaisuutta! Tällaisin sanoin onniteltiin kurssikavereitani.

Olen toki iloinen kaikista hyvää tarkoittavista ja kannustavista kommenteista. Ne saivat minut kuitenkin miettimään sitä, millaisia ikään tai elämänvaiheeseen liittyviä ennakko-odotuksia onnitteluadjektiiveihin kytkeytyy.

Nuoria opiskelukavereitani ei sanottu rohkeiksi eikä sinnikkäiksi. On itsestään selvää, että nuori opiskelee ja jaksaa.

Minua, viittäkymppiä lujaa vauhtia lähestyvää, ei sanottu lupaavaksi eikä monilahjakkaaksi. Kommentit rohkeudesta tuntuivat sisältävän enimmäkseen ihmettelyä, miksi olin lähtenyt enää opiskelemaan.

Merkityksensä perusteella usein yhdessä esiintyvistä sanoista käytetään kielitieteessä termiä myötäesiintymä. Onnitteluesimerkkiemme valossa myötäesiintymiä voisivat olla vaikka ”lupaava nuori” ja ”rohkea valinta”.

Muita esimerkkejä voisivat olla virkeä vanhus, hyväkuntoinen mummo, nuori lupaus ja tulevaisuuden toivo. Ilmauksissa virkeä nuori ja lupaava vanhus ei ole kieliopillisesti mitään moitittavaa, mutta niiden sisältämät assosiaatiot ovat aika yllättäviä. Ne ovat kohosteisia eli tavanomaisesta kielenkäytöstä poikkeavia.

On sanottu, että kieli heijastelee yhteiskuntaa. Koska nuorilla vastavalmistuneilla on mummoikäisiä todennäköisemmin pitkä elämä ja ura edessään, on luontevaa nimetä heidät lupaaviksi ja kiinnittää huomio heidän lahjakkuuteensa. 

Mummoikäisillä taas ei ole ollut perinteisesti tapana lähteä opiskelemaan, joten voidaan ajatella, että siihen ryhtyminen on rohkea veto.

Maailma kuitenkin muuttuu ja aikuisopiskelu yleistyy. Nyt valmistuvat nuoret lupaukset saattavat hyvinkin löytää itsensä uudelleen koulun penkiltä kolmenkymmenen vuoden päästä.

Mikä on vielä tärkeämpää, on se, että kieli ei pelkästään heijastele yhteiskuntaa. Kielellä myös rakennetaan yhteiskuntaa ja siinä vallitsevia ajattelutapoja.

Kun muutamme tapaamme puhua asioista, voimme kenties samalla muuttaa asioita. On suorastaan houkuttelevaa lähteä ravistelemaan kielen keinoin totuttuja, aikansa eläneitä ajatusmalleja.

Omasta puolestani toivotan mitä parhainta onnea ja menestystä kaikille nyt valmistuville! Sekä virkeille ja rohkeille nuorille että lahjakkaille lupaaville vanhuksille!

Horticultured and hilarious. Pastels on velour paper, 2016.