torstai 12. huhtikuuta 2018

Maailman neljänneksi kaunein kieli

(Kielijuttuni "Maailman neljänneksi kaunein kieli, julkaistu useissa sanomalehdissä.)

Joskus sitä havahtuu kuuntelemaan omaa kieltään ja puhettaan – ja järkyttyy. Minulle kävi näin hiljattain, kun olin luennolla, jolla oli läsnäolopakko. Kun läsnäololista päätyi viimeisenä minun pöydälleni, varmistin vielä, että se on kiertänyt kaikilla. Kysymykseni ”Kiersikstääläsnänololista?” jäi resonoimaan päähäni, ja olin melkein havaitsevinani hymynkareen ei-suomalaisten osallistujien suupielissä.
Kielten kauneudesta tai rumuudesta nousee aina silloin tällöin keskustelua. Suomi ei äineen, öineen, yineen, särähtävine ärrineen ja kaksoiskonsonantteineen ole tavallisesti listan kärkipäässä. Länsimaisesta vinkkelistä arvioituna italia on yleensä pitänyt johtosijaa.
Aikoinaan kerrottiin kuitenkin, että suomi oli sijoittunut kielten kauneuskilpailussa toiseksi, heti italian jälkeen. Suomen kilpailulause oli tarinan mukaan ollut äänneasultaan leppeä ”Aja hiljaa sillalla”. Valinta on ollut varmasti viisas. Voi nimittäin olla, että esimerkiksi ”Älä rääkkää sitä kääkkää! En mä rääkkääkään”, ”Järvi on ehkä lämpimämpi” tai muut kielemme klassikot olisivat sijoittuneet aavistuksen verran huonommin.
Suomen suhteellista rumuutta pidettiin taannoin syynä toistuville euroviisutappioillemme, aikana jolloin kaikkien maiden piti osallistua laulukilpailuihin omalla kielellään. Varmaksi voittajaksi veikattu ”Eläköön elämä ja yö” ei kovin monta pistettä tainnut raadeilta kääriä. Aivan valtaisaa menestystä ei tosin meille ole tuonut englanniksi laulaminenkaan.
Suomalaiset runoilijat ja lauluntekijät ovat kommentoineet kielemme ihanuutta moneen otteeseen. ”Jos sais heittää ärrän, ässän, koot ja aat ja uut v*****n – tekisin sen heti”, laulaa Ismo Alanko kappaleessaan ”Rakkaus on ruma sana”. Jukka Vieno taas tunnelmoi ääkkösillä kappaleessaan ”Ääliö älä lyö, ööliä läikkyy.”
Viime aikoina suomi näyttää saaneen uutta yllättävää nostetta siipiensä alle. The Culture Trip -sivusto nostaa suomen neljänneksi kauneimmaksi kieleksi koko maailmassa. Sen edelle menevät vain italia, arabia ja länsiafrikkalainen wolof.
Sivustolla kerrotaan, että J.R.R. Tolkien on ottanut suomesta mallia kehitellessään Taru sormusten herrasta -teoksensa Quenia-haltiakieltä. Haltiakielimäiselle suomelle ominaista on lumoava intonaatio ja staccatomainen äänneasu, joka sopii ällistyttävän hyvin runouteen ja reggaemusiikkiin. Plussana mainitaan myös, että mikään muu kieli maailmassa (ehkä viroa lukuun ottamatta) ei muistuta suomea.
Kielten kauneuslistaukset ovat tietenkin lähinnä kepeää hassuttelua, kauneus kun on kuulijan korvassa. Mutta lämmittäähän hyvä sijoitus silti. Olo on äkkiä lämpimämpi.
Generation-long weather. Sekatekniikka kankaalle 2018.