sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Tapaus Alisteinen


 Kaikki on itsestä kiinni. Yksilöllä on vastuu. Älä anna menneisyyden määrittää itseäsi. Menneisyys ei ole elinkautinen. Ajattele positiivisesti. Tyhjennä mielesi. Nuku hyvin. Panosta ruokavalioon. Panosta liikuntaan. Meditoi. Lähde lenkille. Väritä värityskirjaa.
                      Hallinta on muodikasta. Jos elämä ei ole muuten hallinnassa, siihen voi pyrkiä erilaisin silmänkääntötempuin. Käännetään ajatukset pois ikävistä asioista. Kehutaan peilikuvaamme. Ei pohdita, ei muistella, ei ajatella. Ei valiteta, ei narista. Ei tunneta. Aina on joku, jolla on asiat vielä huonommin. Nähdään hyvä kaikissa asioissa. Tyhjennetään mieli. Väritetään sitä värityskirjaa.
                      Jos joku saa helpotuksen värityskirjan värittämisestä, hyvä niin. Jos joku on selvinnyt vaikeista ajoista kehumalla peilikuvaansa, hyvä niin. Jos joku löytää rauhan meditaatiosta, hyvä niin. Mutta kaikki eivät löydä.
                      Menneisyyden tuskanhikisissä painajaisissa pyörivälle on turha korostaa unen tärkeyttä. Parisuhdeväkivallan uhrille on turha tarjota avuksi värityskirjaa. Hyväksikäytetylle, raiskatulle, hakatulle, alistetulle, poljetulle on turha sanoa, että kaikki paranee ruokavaliolla ja lenkillä. Näkymätöntä lasta on turha neuvoa kehumaan peilikuvaansa.
                      En osaa sanoa, mitä voisi tarjota hallinnan ja yksilönvastuun tilalle.  Toisista välittäminen, empatia, heikompien puolustaminen – kaikki ne ovat hienoja ajatuksia. Mutta kaltaiseltani ihmiseltä, joka hajoaa, jos törmää tuttuun paikallisbussissa tai kotipihalla, ne ovat teoreettista sanahelinää.
                      Ehkä jonkinlainen vaihtoehto olisi lopettaa hyssyttely. Olosuhteet voivat olla niin sietämättömät, lähtökohdat voivat olla niin huonot, että yksilö ei ole saanut edes mahdollisuutta olla oman elämänsä subjekti. Turha siinä on lässyttää vastuusta ja valinnoista, vitamiineista ja liikunnasta.
Jos tuntuu paskalta, on rikki, menneisyys painaa, ei nuku, kärsii, antaa mennä vaan. Tuodaan se julki. Se ei ehkä tuo päähän potkitun elämään ratkaisua, mutta fasadien purkaminen ja teeskentelyn lopettaminen voi tehdä elämästä edes hieman enemmän elämisen arvoista.
Tähän pyrin myös teoksessani Tapaus Alisteinen.
I don't let fear rule my life - it does so without my permission. Akvarelli ja akryyli paperille 2016.

                       
                     

                     

                      

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Vieraan vallan agentit

Kielijuttuni "Vieraan vallan agentit", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Tuottavuutta on tehostettu digitalisaatiota lisäämällä ja perinteisistä myyntikanavista on siirrytty virtuaalisiin kanaviin. Tämän seurauksena pystyttiin saavuttamaan ennätystulos kolmantena vuotena peräkkäin.
                      Ah, suomen passiivi! Kuinka näppärä se onkaan! Ei tarvitse välittää tekijöistä, tykitetään verbejä vaan.
                      Tässä kuvitteellisessa kvartaalitiedotteessa tapahtuu paljon ilman, että tarvitsee sormella osoitella, kuka teki ja mitä. On tehostettu, siirrytty, pystytty saavuttamaan.
                      Kääntäjän näkökulmasta passiivin näppäryys on kuitenkin hieman kyseenalaista. Esimerkiksi englannissa passiivin runsas viljely on vähintäänkin tyylirikko.
Yrityksen tuloksesta kertovassa lehdistötiedotteessa passiivi jättää englantia puhuvan makuun liian monta asiaa avoimeksi: kuka kumma teki ja mitä? Ja kuka on tiedotteen kirjoittaja? Usein passiivin sijaan käytetäänkin sinä- tai me-rakenteita.
Jos englantilainen sattuu passiivia käyttämään, hän tekee sen usein temaattisista syistä, esimerkiksi siksi, että haluaa painottaa jotain tiettyä asiaa tai tekijää. Suomessa sama asia hoituu aktiivilauseen sanajärjestystä muuttamalla: ”talon rakensi Matti” on eri juttu kuin ”Matti rakensi talon”.
Englannin passiivirakenteista tekijää etsivän avuksi tulee agentti. Agenttia ilmaistaan by-rakenteella: music by David Bowie, painting by Marlene Dumas.
Suomen passiivissa eivät agentit ole perinteisesti hääränneet. Jos ihan välttämättä halutaan sanoa, kuka on tekijä, on ollut tapana käyttää aktiivia tai by-rakenteen tapauksessa genetiiviä: Marlene Dumas’n maalaus.
Englannin ja muiden kielten vaikutustako on, että agentteja kuitenkin tunkee suomeen? Oma korvani alkaa jo tottua aluksi pahasti särähtäneeseen rakenteeseen ”Musiikkia Samuli Edelmannilta”, ”kappale Chisulta”. Sellaisia radiojuonnoissa viljellään.
Eikä ole epätavallista, että asioita toteutetaan jonkun toimesta tai taholta. Pihallamme suoritettiin hiljattain rikkakasvien torjuntaa huoltoyhtiön toimesta. Määräyksien noudattamista valvotaan usein viranomaisten taholta.
Sinä-passiivikin on passiivin korvikkeena löytänyt tiensä suomeen. ”Sä voit maksaa ostokset kassalla” tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”Ostokset maksetaan kassalla”.
Sosiaalisen median sovellukset tuntuvat lisänneen passiivin käyttötapoja. Ei väliä, vaikka suomi ei oikein taivu englannin rakenteisiin. Se pannaan taipumaan, konekääntäjän avulla.
Twitter ehdottaa uusia seurattavia suoraan englannin followed by -rakenteesta kääntäen, näin: ”Seurattu käyttäjältä Vesa Heikkinen”, ”seurattu käyttäjältä Eliora Hunter”.
Vieraan vallan agentit ovat tulleet ryminällä suomeen. Kehitystä kehitetään.

Strange flowers. A painting BY myself, watercolor on paper 2016.