lauantai 23. joulukuuta 2017

Lahjan merkitys

Kielijuttuni "Lahjan merkitys", julkaistu useissa sanomalehdissä.



Lahja. Mitä tuo sana sinulle merkitsee? Merkitseekö se käärepaperien rapinaa ja lasten iloista kiljahtelua, kärsimätöntä odotusta, ryysimistä tavaratalon hikisessä joulutungoksessa viime minuuteilla? Merkitseekö se lahjastressiä, lahjahuolia, pakkoa antaa vastalahja, turhaa rahanmenoa?
Joulun aikaan lahjan käsite akutisoituu rajusti. Sähköpostiin ja eteismatolle kolahtelee lahjaideoita: Viime hetken lahjat! Aineettomat lahjat! Joulun kovimmat paketit pukinkonttiin! Osta lahjat nyt, maksa helmikuussa!
 Sanana lahjan arvellaan olevan vanha skandinaavinen laina ja perustuvan sanaan blahjõn, joka on tarkoittanut liinavaatetta. Itämerensuomalaisissa kielissä lahja on merkinnyt hää- tai morsiuslahjaa. Tällaiset lahjat olivat usein juuri liinavaatteita tai paitoja. Nykyruotsissa on edelleen samaan sanaan perustuva blöja, kapalo, vaippa. 
Suomen kielen antelias johto-oppi tuo lahjalle lisää sävyjä. Jos lahjojen antaminen voi olla pyyteetöntä, lahjonta ja lahjukset ovat vähintäänkin epäilyttäviä. Lahjat voivat olla myös henkisiä: lahjattomat harjoittelevat, lahjakkaiden ei usein tarvitse.
Lahjojen antamisen perinteen kerrotaan juontavan juurensa Itämaan tietäjistä, jotka toivat Raamatun mukaan Jeesus-lapselle lahjaksi kultaa, mirhamia ja suitsukkeita. Skandinaviaan joululahjojen antamisen perinne on tullut melko myöhään, vasta 1700-luvulla.
Meillä kaikilla taitaa olla jonkinlainen suhde lahjan käsitteeseen. Henkilökohtaisten merkitysten kirjo on valtava.
Minulle ehkä käänteentekevin lahja oli se, kun sain kymmenvuotiaana oman kasettimankan. Sen mukana tuli Gibson Brothersien kasetti, jolla oli vastajulkaistu diskohitti Cuba. Mankka edusti minulle itsenäistymistä: sain kuunnella omaa musiikkia omissa oloissani.  
Mieleen on jäänyt myös se joulu, kun Yrjö-setä kaatui aattona joulukuuseen ja litisti alleen muutaman lupaavan oloisen paketin. Neulasia nypittiin poskesta vielä tapaninpäivänä. Tai se, kun pukinkontista löytyivätkin lahjat myös Dannylle ja Kirkalle. Fanny-tädillä oli menossa jokin mielikuvituksekkaampi lahjanantovaihe.
Lapsena ihaninta oli tehdä lahjalistoja: mitä kellekin antaisin. Aloitin listaamisen jo syyskuussa. Kikka-tädille aina jokin ihana ruusunpunainen hammasharjakotelo (kuinkahan monta oli jo kaapissa), siskolle LP-levy, joka piti ensin kuunnella salaa itse.
Lahjan käsitettä pohtiessani huomaan, kuinka etuoikeutettu olen ollut. Kaikilla ei ole ollut näin hyvin. Ei ole vieläkään.
Sentimentaalisuuden uhallakin haluan tässä kiittää kaikista lahjoista, joita olen saanut, aineellisista ja aineettomista. Ja toivon, että tänä jouluna lahja merkitsisi kaikille jotain hyvää.


 
Christmas tree envy. Sekatekniikka samettipaperille 2017.






                     





sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Tahdon marsipaanielämän

Tahdon marenkia ja syötäviä orvokkeja Mutta sellaisia jotka eivät ole kasvaneet mullassa Tahdon marenkia ja steriilejä orvokkeja  Tahdon marsipaanielämän Sen Fazerin kakun jossa on vihreät reunat Ja isoja kiiltäviä vadelmia ja vähän kermaa Mutta vähemmän kynttilöitä  

Tahdon marsipaanielämän mutta en näitä synttäreitä jossa vain minä olen opetellut vuorosanat
ja lapio runnoo huolellisesti pursotetun ruusun keskeltä terälehteä.

Marzipan life. 2017

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Muistoja peräkontista

Kielijuttuni "Muistoja peräkontista", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Peräkontti on noussut viime päivinä otsikoiden ja somehuudon keskiöön. Eikä ihme, sillä ei ole (luultavasti) ihan tavanomaista, että valtiosihteeri matkaa peräkontissa välttyäkseen toimittajien piiritykseltä.
                      Kohun keskellä on muistutettu, että peräkonttiin on liittynyt traagisempiakin tapauksia. Vuonna 1978 Italian entinen pääministeri Aldo Moro löytyi pitkään kestäneen kidnappauksen jälkeen Renaultin takakontista terroristien murhaamana.
Kidnappausta seurattiin tarkkaan Suomenkin mediassa. Minä olin Moron tapauksen aikaan alakouluikäinen enkä juuri seurannut maailmanpolitiikkaa.
Itse traagisen tapauksen sijaan minulle jäi mieleen, että meillä oli kaverien kanssa tapana tervehtiä näin: ”Moro!” johon toinen vastasi ”Aldo Moro!” tai hieman töykeämmin ”Aldo Moro on jo kuollut!” Aldo Moron kohtalona oli siis päätyä paitsi murhatuksi myös lentäväksi lauseeksi lasten tervehdyksiin.
Alakouluikäisen vinkkelistä huudahdus ”Aldo Moro!” merkitsi suunnilleen samaa kuin ”Nano Nano!” Nano Nanohan oli tervehdys, jota Robin Williamsin esittämä avaruusolento käytti 1970-luvun lopussa Suomessakin pyörineessä sarjassa ”Ystäväni avaruudesta”. Tervehdykseen liittyi myös tietynlainen käsimerkki, joka oli aivan pakko opetella.
Kun alkaa ajatella tarkemmin, koko lapsuuteni 70-luku oli täynnä lentäviä lauseita ja sanontoja. Kun joku tuli kunnolla narratuksi, oli tapana sanoa ”Heti luuli, kumihuuli!”
”Suomi on vapaa maa!” Näin perusteltiin, kun joku moitti vaikkapa sääntöjen muuttamisesta kesken leikin. ”Äitis oli, kun sua synnytti”, vastattiin haukkuihin.
Ja kun joku kysyi kaveria etsiessään ”Mis Marja on?”, vastattiin ”Miss Marjaa ei oo vielä valittu”. Kellonaikaa kysyessä sai usein vastaukseksi ”karvaa vaille nahka”.
Sanat vievät muistoihin. Minut Aldo Moro vie kotilähiön pihalle leikkimään kirkonrottaa. Nano Nano heittää mittailemaan ala-asteen käytäviä sinipunaisissa verkkareissa puoliksi imeskelty avainkaulanauha hampaisiin kolahdellen.
Nykylapset tuskin tietävät Aldo Morosta mitään. Voi olla, ettei heille aukea edes ”karvaa vaille nahka”, aika kun on nykyisin tapana tarkistaa kännykän näytöltä.
Yhtä vaikeaa meidän 70-luvulla syntyneiden on ymmärtää nuorten lyhenteitä pursuavaa kieltä. Kun 14-vuotias poikani tekstaa minulle ”FSAG” tai ”IDK”, joudun miettimään, mistä on kyse.
Kieli rakentaa identiteettiä. Sanonnat, joita olemme käyttäneet lapsina, sijoittavat meidät auttamattomasti tiettyyn sukupolveen ja aikaan. Peräkontista liikkeelle lähtenyt assosiaatio muistutti, että olen identiteetiltäni vahvasti seiskytlukulainen.
Sukupolveen katsomatta tervehdinkin kaikkia iloisesti: ”Aldo Moro!”


 
Recess. Sekatekniikka samettipaperille 2017.




                       



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Mitä kannattaa tehdä?

Kielijuttuni "Mitä kannattaa tehdä", julkaistu useissa sanomalehdissä.



Lapset kannattaa hankkia parikymppisenä. Kannattaa käyttää kestovaippoja.
Jämälangoista kannattaa neuloa villaimuja, joita voi käyttää vaipoissa alimmaisena. 
               Kannattaa imettää puoli vuotta. Imettäminen kannattaa lopettaa viimeistään vuoden iässä. Potalle kannattaa opettaa jo puolivuotiaana. Lapsen kanssa kannattaa leikkiä. Lapsen kannattaa antaa kiipeillä puuhun.
               Minkä ikäisenä lapsi kannattaa laittaa päivähoitoon? Kannattaako lapsi laittaa lähikouluun? Kannattaako lapselle puhua kuolemasta?
               Lapselle kannattaa hankkia hyviä harrastuksia. Viulunsoitto kannattaa aloittaa jo viisivuotiaana. Kannattaako lapselle puhua elämästä?
Urheiluharrastus kannattaa aloittaa jo nuorena, jotta paikat pysyvät kunnossa vanhanakin. Ruutuaikaa kannattaa rajoittaa.
Lukio kannattaa suorittaa kolmessa vuodessa. Opiskelupaikka kannattaa
hankkia ennen armeijaa. Opiskeluaika kannattaa käyttää tehokkaasti. Näihin ammatteihin kannattaa valmistua, jos haluaa tienata yli 3 000 euroa kuukaudessa.
               Kannattaa hankkia omistusasunto heti, kun mahdollista. Kannattaa elää niin, ettei tuota paljon jätettä.
Makuuhuoneen sisustuksessa kannattaa käyttää värejä ja materiaaleja, jotka auttavat rentoutumaan. Velat kannattaa maksaa ajallaan. Kannattaa pysyä poissa heikoilta jäiltä, heikko jää ei kannata.
               Lisätulojen hankkimiseksi kannattaa hankkia sijoitusasunto. Kannattaa mennä rohkeasti epämukavuusalueelle.
               Kotitalouden biojätteet kannattaa kompostoida. Asiantuntija neuvoo: näin paljon sinun kannattaa säästää.
               Nyt kannattaa hakea töitä. Kannattaa suunnitella uraa pidemmällä tähtäimellä. Useisiin suuntiin verkostoituminen kannattaa.
Jos tuntuu, että raha valuu sormiesi lävitse viikko toisensa jälkeen, kannattaa kääntyä ammattitaitoisen sijoitusneuvojan puoleen. Alesta kannattaa hankkia halvempaan hintaan tuotteita, joihin muuten ei olisi varaa.
               Kannattaa harrastaa liikuntaa. Vuodevaatteet kannattaa tuulettaa säännöllisesti. Ruoantähteistä kannattaa tehdä ranskalaiseen tapaan viikon keitto!
               Yksitoista tieteellistä syytä, miksi kannattaa viettää aikaa enemmän ulkona. Kannattaa kerätä sieniä ja marjoja. Kirkasvalolamppu kannattaa hankkia hyvissä ajoin iltojen pimetessä.
               Kannattaa seurata puolueiden kannatusmittauksia.
Raskaat tavarat kannattaa kannattaa muilla.
               Kannattaa ottaa eläkevakuutus ajoissa. Elintestamentin tekeminen kannattaa. Hautakiven hankintapäätös kannattaa tehdä harkiten.
Kannatettavien asioiden taakka kannattaa siirtää tulevien sukupolvien kannatettavaksi. Ennen kaikkea kannattaa tutustua Isoon suomen kielioppiin ja selvittää, miten suomen kielessä ihmistä velvoitetaan.

Regular jump. Kollaasi samettipaperille 2017.




lauantai 23. syyskuuta 2017

Ilmiömäisiä ilmiöitä

Kielijuttuni "Ilmiömäisiä ilmiöitä", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Ilmiö, ilmiöpohjaisuus, ilmiöoppiminen. Kukapa kouluikäinen, kouluikäisen vanhempi tai opettaja olisi voinut välttyä näiltä sanoilta viime aikoina?
Viimeistään peruskoulun vanhempainillassa rehtori on saarnannut ilmiöistä perinteiset kalvosulkeiset apunaan. Yhtäkkiä kaikki on silkkaa ilmiötä. Mistä oikein puhutaan, kun puhutaan ilmiöistä?
Sanakirja tietää kertoa, että ilmiö tulee sanasta ilma, jolla on vastineita suomalais-ugrilaisissa sukukielissä. Vastineilla on ollut sellaisia merkityksiä kuin maailma, sää ja taivas.  Valtavien asioiden kanssa ollaan siis tekemisissä.
                      Mutta hypätään takaisin nykypäivään ja koulumaailmaan. Peruskoulun opetussuunnitelmassa ilmiö määritellään muun muassa näin: ”Ilmiö on aistein havaittava, mielenkiintoa herättävä luonnon tai yhteiskunnan tapahtuma. Myös ihmisen sisäiseen todellisuuteen ja tunteisiin liittyvät kokemukset ovat ilmiöitä.”
                      Ilmiöpohjainen oppiminen tarkoittaa opetussuunnitelman mukaan sitä, että oppimisote on tutkiva. Otetaan jokin ilmiö ja tutkitaan sitä joko yhden oppiaineen sisällä tai yhteistyössä eri oppiaineiden välillä.
                      Tänä syksynä suosituin ilmiö tuntuu olevan ”Suomi 100”. Muita ilmiöitä ovat olleet esimerkiksi ”vesi”, ”avaruus” ja ”minun tarinani”.
                      Avaruutta käsiteltiin tokaluokkalaisen koulussa niin, että kuvataiteessa ja käsitöissä piirrettiin ja askarreltiin tähtikarttoja, liikunnassa oli avaruushippaa ja matematiikassa laskettiin omenoiden sijaan planeettoja.
                      Seiskaluokkalaisen koulussa ilmiönä oli ”minun tarinani”. Ilmiön käsittelemiseen oli koulussa varattu viikko. Viikon päätteeksi saatiin aikaan verkkolehti, johon parhaat oppilastyöt valikoitiin.
                      Molempien lasten mieleen jäi ilmiöopetuksesta ainakin yksi ilmiö: ilmiöviikko on sellainen jakso, jolloin koulupäivät ovat kevyempiä eikä reppua tarvitse kantaa. Ilmiönä varteenotettava sekin.
                      Uuden opetussuunnitelman tavoite on kunnianhimoinen: oppilaita kannustetaan oppiaineiden rajoja rikkovaan ajatteluun, heitä valmennetaan monilukutaitoon. Monilukutaito tarkoittaa sitä, että tietoa voidaan hankkia, yhdistää, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida eri muodoissa, ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. 
                      Ilmiöoppimisen sovellukset kouluissa ovat saaneet osakseen rankkaa kritiikkiä. Teemapäivät ovat monien mielestä tuntuneet päälleliimatuilta. Ilmiöoppimisen tulisi näet näkyä koulun arjessa koko ajan ollakseen aidosti hyödyllistä.
Tavoitteena ilmiöoppiminen tuntuu kuitenkin luontevalta ja järkevältä. Kun se saadaan aidosti toimimaan kouluissa, on todella saavutettu jotain ilmiömäistä.

Miss Bin Bag von Balloon. Sekatekniikka 2017