tiistai 17. joulukuuta 2013

O magnum mysterium!

Enkelimaalarin työpöytä.







O magnum mysterium! Minun vuoteni huipentuu Lumen valon konserttiin Uspenskin katedraalissa. Kuoron ylimaallisen kauniit enkeliäänet kaikuvat katedraalin henkeäsalpaavan kauniista seinistä, pyhimysten kuvista ja tuohuskynttilöistä. Kirkossa käymättömän luterilaisen sydän täyttyy hetkeksi hartaudella, levoton mieli harhailee aikansa, mutta asettuu sitten: on vihdoin joulu. Lumen valo on suuri ihme tämän kaamoksen keskellä.

Tänä vuonna pääsen Uspenskiin seitsemättä kertaa. Seurueemme on pysynyt vuosien varrella kutakuinkin samana, kukaan meistä ei halua jäädä paitsi Lumen valosta.

Olen kuunnellut Lumen valon Miraculum-levyä näitä enkeleitä maalatessani. Jokaisessa enkeleistäni on ripaus Uspenskin jouluista tunnelmaa sellaisena kuin se siivilöityy minun kokemusteni läpi.

Enkelit ovat tänä vuonna päässeet myös Kotuksen joulupaketin kuvitukseksi.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Ajolähtö! Oodi pesäpallolle.

Jouluparaati


Eksyin keskelle huutoa ja kyynärpäitä
        eksyin jouluparaatiin

Pää oli edellisillasta raskas
sukkahousut polvesta puhki
ripsiväri valahtanut poskille

Herra, tee minut lapseksi jälleen!

Porolla oli sahatut sarvet
alistuneen verestävät silmät
kaukana pohjoisilta laidunmailta.

Enkeli kiersi lätäkön
sillä oli raskaat siivet
      Siitä on jo liian kauan, kun kinkun reunassa oli läskiä.
Herra, tee minut lapseksi jälleen!

Marketin mustalla parkkipaikalla
pukki kaivoi namuja nuhruisesta taskustaan
      Lapset lauloivat heleästi nauhalta
    Siitä on jo liian kauan, kun petyin villasukkapakettiin
Herra, tee minut lapseksi jälleen!

Taivaanrannan verenpunainen valosaaste
          Kolmekymmentä prosenttia alennusta kaikista    normaalihintaisista tuotteista
             vain tänään
Lopulta tuskaa leikkaava glögi
rusinat ja mantelit

Siitä on jo liian kauan, kun suklaapallon sisältä löytyi rihkamasormus.
Herra, tee minut lapseksi jälleen.




keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Fan fiction!



This is total fan fiction. Viuhka syntyy, pääsee Carmenin käsiin. Carmenilla todella käy viuhka! Me kaikki fanitamme Carmenia, mutta ketä Carmen fanittaa? Ja rakkaus on kesyttämätön lintu. Niin, ja Blythen animaatioharjoitukset jatkuvat :)

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Sopeutumattomuudesta - The Misfits I

The Misfits I - Mean step-sister feet. Ensimmäinen osa sopeutumattomuutta käsittelevästä trilogiastani!

Nauhat, napit ja pitsit

Fan fiction. Öljy kankaalle 2013.



Napit, nauhat, pitsit. Sametti, silkki, satiini. Kimaltevat kristallihajuvesipullot, isotädin kemikaaliosta saatu helmiäisluomiväripaletti pienine peileineen. Äidin hääkengät kaapin perällä. Isotädin kaikenkirjava nappikokoelma satiinipintaisessa rasiassa, mummun alushameen lohenpunainen pitsi, satukirjan prinsessan vaaleanpunainen satiinimekko, samettiruusut, Afrikan tähden jalokivet, kiiltokuvien hovinaiset peruukeissaan - kaikki ihana, ihana ihana, kaikki hölmö, tarpeeton, kaikki naisellinen!


Ruskean veluurin, järjen ja sosialistisen realismin 70-luvulla lapsuuttani eläneenä huomaan, kuinka töihini yhtäkkiä nousee lapsuuteni kauniita asioita. Kauniita, harvinaisia ja turhamaisia - siis turhia - asioita, jotka olivat lähes kiellettyjä. Kaikki se, minkä rujona lapsena tunsin olevan iäksi ulottumattomissani. Eihän nelikymppisenä ole liian myöhäistä elää prinsessaunelmaa, eihän?

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kuva herää

Kuva herää liikkeisiin ja väreihin. Blythe herää harjoittelemaan animaatiota. Äänisuunnittelu ja voiceover: Okko.

torstai 7. marraskuuta 2013

Perspektiivi


En oppinut koulussa perspektiiviä, minulla on 2D-näkö
Hukkasin pakopisteen, ja kulmat kelluivat ilmassa
En oppinut perspektiiviä, kadotin keittiöön taikinapyörän,
jossain niistä laatikoista sen oli pakko olla

Mount Everest oli pieni punaruskea nyppy karttakirjassa,
pullataikina valloittamaton vuori

Sadepäivänä kurahousuista ropisi matolle saharallinen hiekkaa,
Jumala rikkoi lupauksensa Nooalle

Eksyin vaatekomeron mustaan nieluun, haparoin ryppyisiä riepuja,
astuin ulos alastomana

Matka kaupungille kasvoi, idän pikajuna Hertsikasta Kamppiin,
ja takaisin: Talk about jetlag!

Maitomeret happanivat kaapissa, lapsi teki yökaudet mammutinhampaita, televisiossa ehkä tehtiin taidetta, kuka rakastui, kuka soti, minä etsin sitä taikinapyörää, niitä laatikoita

En oppinut perspektiiviä

Maitomeret happanevat kaapissa, lapsi tekee yöt mammutinhampaita, päivisin valaisee niillä planeettoja

Uni. Liidut mustalle paperille. Kuva ilman runoa julkaistu sivuillani ww.pekunalle.com kesällä 2012

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Tahrat kartassa

Rouva Rorschachin juhlaleninki. Pastellit ja muste paperille 2013.

Joka niemi, notko ja saarelma
Hertsika, Roiheka, Laajeka
Hatara heteka ja futon

Tel Aviv ja Tiksi
Pisa, Puijo
ja siksi

Tölikan, Eiran ja Kallion
tahroilla sama malli on

Sheraton, putka ja liekkihotelli
Kisahalli, Hilton, tienvarsimotelli

Kaivopuiston rannan aamunkaste
Takapenkin denson löyhkäysaste

Tölikan, Eiran ja Kallion
tahroilla sama malli on.


(Runo ilman kuvaa julkaistu kotisivuillani www.pekunalle.com kesällä 2012)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Laulumiehet



Äidin espanjalainen hautajaismantilla. Pastellit ja muste kanvaspaperille 2013.



































Lopuksi juodaan kahvit Laulumiehissä.

Voileipäkakku on kuivaa
            mustien kenkien korot kopisevat parkettiin
            aikuiset puhuvat kuiskaten.

On marraskuu.
         Uurnan saa vielä sukkelasti mutiin
                    paksu savu nousee krematorion piipusta.

Pikkuveljellä on tukalaa liian pienissä lappuhaalareissaan.
         Isotäti hymyilee kameralle hampaattomalla suullaan
                   ei muista missä on, 
                          seuraavana vuorossa.

Lopuksi juodaan kahvit Laulumiehissä.

Sitä ennen ohitan Hietaniemenkadun risteyksen tuhat kertaa.
Minä juoksen, on kiire, en ehdi, en pysty!


Mitä kaikkea pitäisi olla, mitä odotuksia täyttää?
Kenet pitäisi voittaa?
Mitä pitäisi saada, säilöä, tallettaa?
Mitä pitäisi antaa, jakaa, luovuttaa?
Miten olla aiheuttamatta vaivaa?
Miten viedä vain vähän tilaa ja silti:
         on kiire, en ehdi, en pysty!

Lopuksi juodaan kahvit Laulumiehissä.

Sittenkö vasta koittaa rauha?

Runon ensimmäinen versio ilman kuvaa julkaistu sivuillani www.pekunalle.com syksyllä 2012.

torstai 31. lokakuuta 2013

Verkkoa kokemassa


  • Veneessä ei saa heilua.
  • Jos saa saalista, se on tapettava heti ja piilotettava ämpäriin, sillä ainoa, mikä merkitsee, on uusi saalis.
  • Pitää osata soutaa oikeaan tahtiin.
  • Pitää osata huovata oikeaan tahtiin.
  • Pitää osata soutaa oikeaan suuntaan.
  • Pitää osata huovata oikeaan suuntaan.
  • Pitää osata soutaa ja huovata niin, ettei näytä lainkaan soutavan tai huopaavan.
  • Jos airot putoavat, pitää esittää, että on vain ottamassa aurinkoa.
  • Jos tappi irtoaa, pitää käyttää hymyillen äyskäriä.
  • Jos äyskäri putoaa, pitää esittää, että on huvikseen kylvyssä.
  • Jos itse putoaa, pitää esittää, että on harjoittelemassa kuviokelluntaa.
  • Jos hukkuu, pitää hukkua tyylikkäästi eikä takertua ohi soutavien veneiden reunaan.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Operaatio Pirimadonna, vaihe 2


Pirimadonna kaupungilla

Kun sain Pirimadonna-maalauksen valmiiksi, valokuvasin sen ja tulostin siitä n. 60 kuvaa valokuvapaperille. Päällystin kuvat kontaktimuovilla, jotta ne kestäisivät säätä. “Rikoskumppanini” (joka ei halua nimeään mainittavan tässä) päällysti osan kuvista. Kauniina lokakuisena iltapäivänä kolmen maissa iltapäivällä teippasimme kuvia Helsingin keskustan sähkökaappeihin, roskiksiin ja pylväisiin. Aloitimme Senaatintorin liepeiltä ja jatkoimme Kaisaniemen kautta Musiikkitalolle ja Eduskuntatalolle.


Kun olimme saaneet kuvat teipattua, lähetin vinkkejä Ilta-Sanomiin, Iltalehteen, Hesariin, HBL:ään, Kansan Uutisiin, Demariin ja Metroon. Yksikään lehti ei napannut juttua.

Lähetin  tietoa Pirimadonna-projektista myös Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtajalle Ritva Karinsalolle.

Ensi- ja turvakotien liitto julkaisi tiedon Pirimadonnasta FB-sivuillaan ja kehotti ihmisiä lähettämään kuvia kaupungilla olevista kuvista. Kaksi kuvaa löysi tiensä sivuille.

Kaisaniemessä kaksi päivää tempauksen jälkeen liikkuessani huomasin, että lähes kaikki teipatut kuvat oli revitty irti. Liimasin kymmenkunta lisää.

Viikonloppuna Musiikkitalolle konserttiin mennessäni huomasin ilokseni, että pari kuvaa oli sittenkin vielä jäljellä.

Pirimadonna-projektin (alku)vaiheet olivat tällaiset. Taistelu päihdeäitien asianmukaisen hoidon ja kohtelun puolesta jatkuu.

Tähän uskon:

  • Päihderiippuvuus on sairaus. Ihminen, jolla on ns. normaali suhde esim. alkoholiin, ei voi käsittää päihderiippuvuutta. Ymmärtää voi silti, ja tuntea empatiaa – tai ainakin yrittää.
  • Päihderiippuvuutta sairastavat äidit eivät tieten tahtoen pahoinpitele lapsiaan – he sairastavat riippuvuutta, josta haluavat itsekin parantua.
  • Hoitoa, seurantaa ja tukea tarvitaan. Hyvässä hoidossa raskaudesta voi muodostua äideille – ja vauvoille – uusi mahdollisuus. Raskauden mukanaan tuomat hormonaaliset muutokset saavat aikaan jo luontaisesti sen, että monelle äidille tulee tarve suojella lastaan. Päihderiippuvainen äiti tarvitsee kuitenkin erityistä tukea tähän.
  • Äitien oikeusturvaa loukkaava (ja tarkemmin määrittelemätön) pakkohoito ei ole oikea ratkaisu – puhumattakaan siitä, että se olisi toimivin – tai edes yhteiskunnallisesti kustannustehokkain (sikäli, kun kaikki pitää mitata rahassa).
  • Pakkohoitolaki voisi johtaa tilanteeseen, jossa suuri osa päihteidenkäyttäjä-äideistä jättäytyisi pakkokeinoja ja laitokseen sulkemista pelätessään koko äitiyshuoltojärjestelmän ulkopuolelle, ts. jäisi ilman säännöllistä raskaudenseurantaa neuvolassa.
  • Raskaudenseurannan puuttuminen voisi johtaa paitsi entistä vaikeampiin päihteistä seuraaviin kehityshäiriöihin, myös mahdollisesti vakavien sairauksien, kuten HIV:n ja hepatiitti C:n tarttumisen syntyvään lapseen. Näiden sairauksien tarttuminen lapseen voidaan nykyään ehkäistä tehokkaasti äitiyshuollossa.
  • Päihdeongelmaisille äideille olisi tärkeää päästä myös eroon päihteidenkäytön maailmasta ja sen erilaisista lieveilmiöistä. Tässäkin olemassa oleva ensikotien ja avohoidon järjestelmä tukee päihdeäitejä parhaiten. Siihen tarvitaan lisää määrärahoja. 


Kuuntele Ritva Karinsalon haastattelu aiheesta täältä: http://yle.fi/puhe/ohjelmat/politiikkaradio/pakkohoidosta_on_turha_puhua_7916.html