sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Nauhat, napit ja pitsit

Fan fiction. Öljy kankaalle 2013.



Napit, nauhat, pitsit. Sametti, silkki, satiini. Kimaltevat kristallihajuvesipullot, isotädin kemikaaliosta saatu helmiäisluomiväripaletti pienine peileineen. Äidin hääkengät kaapin perällä. Isotädin kaikenkirjava nappikokoelma satiinipintaisessa rasiassa, mummun alushameen lohenpunainen pitsi, satukirjan prinsessan vaaleanpunainen satiinimekko, samettiruusut, Afrikan tähden jalokivet, kiiltokuvien hovinaiset peruukeissaan - kaikki ihana, ihana ihana, kaikki hölmö, tarpeeton, kaikki naisellinen!


Ruskean veluurin, järjen ja sosialistisen realismin 70-luvulla lapsuuttani eläneenä huomaan, kuinka töihini yhtäkkiä nousee lapsuuteni kauniita asioita. Kauniita, harvinaisia ja turhamaisia - siis turhia - asioita, jotka olivat lähes kiellettyjä. Kaikki se, minkä rujona lapsena tunsin olevan iäksi ulottumattomissani. Eihän nelikymppisenä ole liian myöhäistä elää prinsessaunelmaa, eihän?