lauantai 2. marraskuuta 2013

Laulumiehet



Äidin espanjalainen hautajaismantilla. Pastellit ja muste kanvaspaperille 2013.



































Lopuksi juodaan kahvit Laulumiehissä.

Voileipäkakku on kuivaa
            mustien kenkien korot kopisevat parkettiin
            aikuiset puhuvat kuiskaten.

On marraskuu.
         Uurnan saa vielä sukkelasti mutiin
                    paksu savu nousee krematorion piipusta.

Pikkuveljellä on tukalaa liian pienissä lappuhaalareissaan.
         Isotäti hymyilee kameralle hampaattomalla suullaan
                   ei muista missä on, 
                          seuraavana vuorossa.

Lopuksi juodaan kahvit Laulumiehissä.

Sitä ennen ohitan Hietaniemenkadun risteyksen tuhat kertaa.
Minä juoksen, on kiire, en ehdi, en pysty!


Mitä kaikkea pitäisi olla, mitä odotuksia täyttää?
Kenet pitäisi voittaa?
Mitä pitäisi saada, säilöä, tallettaa?
Mitä pitäisi antaa, jakaa, luovuttaa?
Miten olla aiheuttamatta vaivaa?
Miten viedä vain vähän tilaa ja silti:
         on kiire, en ehdi, en pysty!

Lopuksi juodaan kahvit Laulumiehissä.

Sittenkö vasta koittaa rauha?

Runon ensimmäinen versio ilman kuvaa julkaistu sivuillani www.pekunalle.com syksyllä 2012.