Kielijuttuni "Hymiöiden vallassa", julkaistu useissa sanomalehdissä.
Minulla on suhde
hymiöihin. Se alkoi joskus 90-luvulla. Huomasin silloin, että kollegoiltani ja
tuttaviltani saamiini viesteihin alkoi ilmestyä erilaisia hymynaamoja: :-), :),
;-).
Hymiöt tuntuivat tuolloin jotenkin noloilta, enkä nähnyt niissä mitään
sellaista, mitä en olisi voinut ilmaista ihan tavallisilla välimerkeillä.
Päätin vakaasti, että tulen itse toimeen pisteillä, kysymysmerkeillä, joskus
jopa huutomerkeillä! Hamaan loppuun saakka!
Jo vuosituhannen vaihteen jälkeen vastarintani alkoi murentua. Hymiöt
livahtivat viesteihini kuin salaa. Oli melkein vaikeaa allekirjoittaa viestiä
laittamatta nimeni perään pientä hymyä. Muu olisi tuntunut tylyltä.
Kun olin antanut hymynaamalle pikkusormen, alkoivat teksteihini tulvia
silmäniskut, sydämet, jopa kieltä näyttävät tai suu auki nauravat hymiöt.
Muutos oli äkillinen ja melkein huomaamaton. Minusta oli tullut hymiöaddikti.
Nykyään sorrun välillä pahoihin hymiöyliannostuksiin. Hymiöiden lisäksi
erilaiset emoji-kuvakkeet ovat vallanneet viestini; välillä viesteissäni ei ole
lainkaan tekstiä, pelkkä peukku tai sydän vain. Tuntuu, että noihin pieniin
merkkeihin saa kiireessäkin tiivistettyä paljon enemmän kuin pitkiin selostuksiin.
Hymiöiden kerrotaan syntyneen jo 80-luvun alkupuolella. Hymiö on käännös
englannin kielen sanasta emoticon, joka on helppo yhdistää sanaan emootio,
tunne. Hymiöillä voidaan siis ilmaista tunteita.
Ensimmäinen hymiö oli perinteinen hymynaama :-). Merkkiä oli alunperin
tarkoitus käyttää ilmaisemaan, että kyseessä on vitsi.
Ehkä hymiöt syntyivätkin paikkaamaan kasvokkaisviestinnän vähetessä
viestijöiden välistä henkilökohtaista kontaktia? Kun ei ollut enää mahdollista
tarkistaa keskustelukumppanin ilmeestä, oliko kyseessä vakava juttu vai
hassuttelu, syntyi tarve lisätä tekstiin hymiö.
Hymynaaman käyttö on kolmessakymmenessä vuodessa laajentunut
räjähdysmäisesti. Samalla sen merkitykset ovat monipuolistuneet: hymynaama
tuntuu välittävän hyvää fiilistä ja kirjoittajan ystävällismielistä asennetta
viestin saajaa kohtaan. Se pehmentää ja keventää.
Hymiö on tekstilajeille herkkä. Hymiöiden käyttöä tutkineen
Aalto-yliopiston tutkijan Anne Kankaanrannan mukaan hymiöitä käytetään nykyään
paljon myös työpaikkaviestinnässä, etenkin työtoverien kesken. Hän toteaa
kuitenkin, että vastaanottaja on hyvä tuntea, ennen kuin ottaa viestinnässään
käyttöön hymiöt.
Tekstilajiherkkyydestä kertoo sekin, että on edelleen olemassa käyttöyhteyksiä,
joihin hymiöt eivät ole soluttautuneet. Vielä en ole saanut Kelalta tai
verottajalta yhtään kirjettä, joka vilisisi hymynaamoja. Sitä päivää odotellessa :).