Hymiöiden vallassa

Kielijuttuni "Hymiöiden vallassa", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Minulla on suhde hymiöihin. Se alkoi joskus 90-luvulla. Huomasin silloin, että kollegoiltani ja tuttaviltani saamiini viesteihin alkoi ilmestyä erilaisia hymynaamoja: :-), :), ;-).

Hymiöt tuntuivat tuolloin jotenkin noloilta, enkä nähnyt niissä mitään sellaista, mitä en olisi voinut ilmaista ihan tavallisilla välimerkeillä. Päätin vakaasti, että tulen itse toimeen pisteillä, kysymysmerkeillä, joskus jopa huutomerkeillä! Hamaan loppuun saakka!

Jo vuosituhannen vaihteen jälkeen vastarintani alkoi murentua. Hymiöt livahtivat viesteihini kuin salaa. Oli melkein vaikeaa allekirjoittaa viestiä laittamatta nimeni perään pientä hymyä. Muu olisi tuntunut tylyltä.

Kun olin antanut hymynaamalle pikkusormen, alkoivat teksteihini tulvia silmäniskut, sydämet, jopa kieltä näyttävät tai suu auki nauravat hymiöt. Muutos oli äkillinen ja melkein huomaamaton. Minusta oli tullut hymiöaddikti.

Nykyään sorrun välillä pahoihin hymiöyliannostuksiin. Hymiöiden lisäksi erilaiset emoji-kuvakkeet ovat vallanneet viestini; välillä viesteissäni ei ole lainkaan tekstiä, pelkkä peukku tai sydän vain. Tuntuu, että noihin pieniin merkkeihin saa kiireessäkin tiivistettyä paljon enemmän kuin pitkiin selostuksiin.

Hymiöiden kerrotaan syntyneen jo 80-luvun alkupuolella. Hymiö on käännös englannin kielen sanasta emoticon, joka on helppo yhdistää sanaan emootio, tunne. Hymiöillä voidaan siis ilmaista tunteita.

Ensimmäinen hymiö oli perinteinen hymynaama :-). Merkkiä oli alunperin tarkoitus käyttää ilmaisemaan, että kyseessä on vitsi.

Ehkä hymiöt syntyivätkin paikkaamaan kasvokkaisviestinnän vähetessä viestijöiden välistä henkilökohtaista kontaktia? Kun ei ollut enää mahdollista tarkistaa keskustelukumppanin ilmeestä, oliko kyseessä vakava juttu vai hassuttelu, syntyi tarve lisätä tekstiin hymiö.

Hymynaaman käyttö on kolmessakymmenessä vuodessa laajentunut räjähdysmäisesti. Samalla sen merkitykset ovat monipuolistuneet: hymynaama tuntuu välittävän hyvää fiilistä ja kirjoittajan ystävällismielistä asennetta viestin saajaa kohtaan. Se pehmentää ja keventää.

Hymiö on tekstilajeille herkkä. Hymiöiden käyttöä tutkineen Aalto-yliopiston tutkijan Anne Kankaanrannan mukaan hymiöitä käytetään nykyään paljon myös työpaikkaviestinnässä, etenkin työtoverien kesken. Hän toteaa kuitenkin, että vastaanottaja on hyvä tuntea, ennen kuin ottaa viestinnässään käyttöön hymiöt.

Tekstilajiherkkyydestä kertoo sekin, että on edelleen olemassa käyttöyhteyksiä, joihin hymiöt eivät ole soluttautuneet. Vielä en ole saanut Kelalta tai verottajalta yhtään kirjettä, joka vilisisi hymynaamoja.  Sitä päivää odotellessa :).