Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Näin toivotettiin
postikorteissa, joita joulun alla läjäpäin luukustamme tupsahteli, kun olin
lapsi.
Toivotus oli yksinkertainen ja
lapsen mielestä aika tylsä. Painetun tekstin alle oli raapustettu
kuulakärkikynällä toivottajien nimet. Kääntöpuolella pällisteli muutama tonttu
joulupuuhissaan. Väritys oli pääsääntöisesti punavoittoinen.
Olipa se
yksinkertaista aikaa. Kerran vuodessa kaivettiin esiin tekonahkakantinen
osoitekirja ja lähetettiin sukulaisille kortti. Vuoden aikana ei tarvinnutkaan
sitten olla muuten tekemisissä.
Sittemmin
on tullut globalisaatio ja some. Kortteja tulee ja tulee lähetettyä vähemmän. Toivottaahan
saattaa virtuaalisestikin, paljon kätevämmin. Myös yhteydenpito on muuttanut muotoaan:
ollaan tekemisissä etäistenkin tuttujen kanssa liki päivittäin.
Kätevyyden ja saavutettavuuden
kohentuessa itse toivottaminen on mutkistunut. Ei olla enää siinä umpisuomalaisessa
yhtenäiskulttuurissa, jossa joulun toivottaminen oli itsestään selvää.
Maailman pienentyessä olemme tekemisissä
aivan uudenlaisen kulttuurien ja uskontojen kirjon kanssa. Toisaalta
yhteiskuntamme on myös maallistunut.
Yhdysvalloissa, jossa kulttuurien
sulautumisella on pidempi historia, on jo pitkään käytetty tervehdystä Season’s
Greetings, jonka voisi sanasanaisesti kääntää ”kauden terveiset”. Toivotuksella
vältetään viittaamasta kristinuskon jouluun. Christmas, englannin kielen joulu,
tarkoittaa alun perin Kristus-messua.
Suomen joulu-sana ei alkujaan
sisältänyt viitteitä kristinuskoon. Se on läntinen laina ja vanhempi kuin
Christmas. Skandinaavisissa kielissä se on tarkoittanut pakanallista juhlaa.
Joulun sukulaisia ovat ruotsin jul ja englantilaisissa joululauluissa
vilahteleva Yule.
Mutta etymologia sikseen.
Kristinuskon myötä joulu on kuitenkin tullut tarkoittamaan Kristuksen
syntymäjuhlaa. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa jouluntoivottaja joutuu
pähkäilemään kieli keskellä suuta, ennen kuin raapustaa nimensä korttiin tai
jakaa tervehdyksensä somessa.
Itse etsin kuumeisesti sopivaa
toivotusta, kun halusin muistaa muslimiystävääni joulun alla. Pitkän pohdinnan
jälkeen päädyin toivottamaan ”valoa pimeään aikaan ja hyvää uutta vuotta”.
Kotimaisten kielten keskuksessakin
on toivotusasiaa pohdittu. Uudenlaisiksi toivotuksiksi on esitetty muun muassa
”hyvää juhlakautta”, ”hyvää talven juhla-aikaa” tai pelkistetyn neutraalisti
”hyvää uutta vuotta”.
Kaiken pyörittelyn jälkeen tulee
mieleen, onko koko toivotusasiasta tullut turhankin hankala. Pitkällisen
pohdinnan tuloksena syntyneeseen tervehdykseeni muslimiystäväni vastasi mutkattomasti:
”Hyvää joulua!”
 |
| Incongruent. Akvarelli ja muste paperille (56 x 76 cm), 2015. |
