Kauden terveiset

 Kielijuttuni "Kauden terveiset", julkaistu useissa sanomalehdissä)

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Näin toivotettiin postikorteissa, joita joulun alla läjäpäin luukustamme tupsahteli, kun olin lapsi.

Toivotus oli yksinkertainen ja lapsen mielestä aika tylsä. Painetun tekstin alle oli raapustettu kuulakärkikynällä toivottajien nimet. Kääntöpuolella pällisteli muutama tonttu joulupuuhissaan. Väritys oli pääsääntöisesti punavoittoinen.

            Olipa se yksinkertaista aikaa. Kerran vuodessa kaivettiin esiin tekonahkakantinen osoitekirja ja lähetettiin sukulaisille kortti. Vuoden aikana ei tarvinnutkaan sitten olla muuten tekemisissä.

            Sittemmin on tullut globalisaatio ja some. Kortteja tulee ja tulee lähetettyä vähemmän. Toivottaahan saattaa virtuaalisestikin, paljon kätevämmin. Myös yhteydenpito on muuttanut muotoaan: ollaan tekemisissä etäistenkin tuttujen kanssa liki päivittäin.

Kätevyyden ja saavutettavuuden kohentuessa itse toivottaminen on mutkistunut. Ei olla enää siinä umpisuomalaisessa yhtenäiskulttuurissa, jossa joulun toivottaminen oli itsestään selvää.

Maailman pienentyessä olemme tekemisissä aivan uudenlaisen kulttuurien ja uskontojen kirjon kanssa. Toisaalta yhteiskuntamme on myös maallistunut.

Yhdysvalloissa, jossa kulttuurien sulautumisella on pidempi historia, on jo pitkään käytetty tervehdystä Season’s Greetings, jonka voisi sanasanaisesti kääntää ”kauden terveiset”. Toivotuksella vältetään viittaamasta kristinuskon jouluun. Christmas, englannin kielen joulu, tarkoittaa alun perin Kristus-messua.

Suomen joulu-sana ei alkujaan sisältänyt viitteitä kristinuskoon. Se on läntinen laina ja vanhempi kuin Christmas. Skandinaavisissa kielissä se on tarkoittanut pakanallista juhlaa. Joulun sukulaisia ovat ruotsin jul ja englantilaisissa joululauluissa vilahteleva Yule.

Mutta etymologia sikseen. Kristinuskon myötä joulu on kuitenkin tullut tarkoittamaan Kristuksen syntymäjuhlaa. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa jouluntoivottaja joutuu pähkäilemään kieli keskellä suuta, ennen kuin raapustaa nimensä korttiin tai jakaa tervehdyksensä somessa.

Itse etsin kuumeisesti sopivaa toivotusta, kun halusin muistaa muslimiystävääni joulun alla. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin toivottamaan ”valoa pimeään aikaan ja hyvää uutta vuotta”.

Kotimaisten kielten keskuksessakin on toivotusasiaa pohdittu. Uudenlaisiksi toivotuksiksi on esitetty muun muassa ”hyvää juhlakautta”, ”hyvää talven juhla-aikaa” tai pelkistetyn neutraalisti ”hyvää uutta vuotta”.

Kaiken pyörittelyn jälkeen tulee mieleen, onko koko toivotusasiasta tullut turhankin hankala. Pitkällisen pohdinnan tuloksena syntyneeseen tervehdykseeni muslimiystäväni vastasi mutkattomasti: ”Hyvää joulua!”

Incongruent. Akvarelli ja muste paperille (56 x 76 cm), 2015.