Viime aikoina uutisotsikoissa on vilahdellut kaksi kauhealta
kaikuvaa lainasanaa: taharrush gamea ja grooming. Molemmissa on kyse
seksuaalisesta ahdistelusta. ”Neljä ehdotusta taharrush gamean lopettamiseksi”,
otsikoi YLE. ”Grooming eli nuorten seksuaalinen ahdistelu netissä lisääntyy”,
kirjoittaa Helsingin Sanomat.
Taharrush
gamealla viitataan tilanteeseen, jossa suuri miesjoukko piirittää naisen ja
kohdistaa häneen seksuaalista väkivaltaa. Ahdistelu on usein järjestelmällistä
ja tapahtuu suurten joukkotapahtumien aikana.
Termi on arabiaa, sanakirjan
mukaan taharrush tarkoittaa ahdistelua ja gamea joukkoa. Sillä ei siis ole
tekemistä englannin kielen peliä tarkoittavan game-sanan kanssa, niin kuin on
virheellisesti tulkittu, jopa kansanedustajatasolla.
Grooming-termillä kuvataan
ilmiötä, jossa ahdistelija valmistelee alaikäistä uhriaan ennen hyväksikäyttöä.
Verbi groom on englantia ja tarkoittaa sanakirjan mukaan sukimista tai
tamppaamista.
Taharrush
gamean ja groomingin kerrotaan olevan ilmiöinä uusia. Lainasanat sen sijaan
eivät ole uusi ilmiö.
Kuinka moni
meistä huomaa, että on tekemisissä lainasanojen kanssa syödessään salaattia,
kuunnellessaan stereoita ja katsoessaan videoita? Ja onhan suomikin lainannut sanoja maailmalle,
ainakin saunan.
Jotain
uutta kuitenkin on groomingin ja taharrush gamean tapaisten sanojen lainaamisessa.
Molemmille näyttää löytyvän melko tarkka suomenkielinen vastine: nuorten
seksuaalinen ahdistelu, joukkoahdistelu.
Termejä ei kuitenkaan käännetä.
Halutaanko näin osoittaa, että ilmiöt ovat tulleet muualta ja että ne
kuuluvatkin muualle?
Groomingista
kertovissa jutuissa ei yksilöidä syyllisten syntyperää. Sen sijaan taharrush
gameaan syyllistyvien kerrotaan olevan ”turvapaikanhakijoita” tai ”pohjoisafrikkalaisia”.
Taharrush
gamean tuominen otsikoihin voi johtaa jyrkkiin yleistyksiin. Arabiankielinen
termi voidaan liittää ajatukseen, jonka mukaan kyseessä on yleinen tapa, jota
kaikki arabiankielisistä maista tulevat harjoittavat. Näinhän ei ole.
Yleistyksissä
on vaarana kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen. Grooming ei leimaa niin kuin
taharrush gamea, koska englanti on aikamme lingua franca, yhteinen kieli.
Kaikki
väkivalta on ehdottomasti tuomittavaa. Silmien sulkeminen ilmiöiltä ei ole
oikea tie. Mutta ei leimaava kielenkäyttökään ole oikein.
Tilastojen
mukaan Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Voidaanko siis
väittää, että parisuhdeväkivalta on erityisen suomalainen ilmiö?
Miltä
tuntuisivat otsikot New York Timesissa tai Dagens Nyheterissä: We must stop
parisuhdeväkivalta! Parisuhdeväkivalta måste stoppas!
Cutting wings. Still from the video "My memory doesn't fail me", 2014. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti