Siitä lähtien, kun aloin julkaista kuvia maalauksistani
Instagramissa, olen ollut lahjakas, ehkä jopa nero. Tai ainakin niin kuviani
kommentoineet amerikkalaisseuraajani ovat väittäneet.
Olen saanut monenlaisia kehuja:
You’re so talented! (Olet niin lahjakas!) Brilliant! (Loistava!) I hope you
know you’re a genius. (Toivottavasti tiedät olevasi nero.) Awesome work!
(Mahtava teos!)
Oijoi, kyllä minun nyt kelpaa!
Vuosia olen julkaissut somessa monenmoista, mutta vasta Instagram avasi kehujen
taivaan.
Kehujen määrä ja laatu on
kannustanut minua julkaisemaan töitäni entistä tiiviimmin myös Facebookissa,
jossa kavereinani on suomalaisia tuttaviani. Mutta voi, kehujen saalis on jäänyt
enimmäkseen laihaksi.
Suomalaiseen some-kehukulttuuriin
tuntuu oman kokemukseni perusteella kuuluvan, että tykkää-napin painaminen on
äärimmäinen kehu. Joskus joku saattaa laittaa tykkäyksensä höysteeksi vaikka
sanat ”kivat värit”.
Suomalaista keskustelukulttuuria
on tutkittu paljon, myös siinä mielessä, miten se vertautuu amerikkalaiseen. Keskusteluntutkija
Marja-Leena Sorjonen on todennut, että suomalaisetkin kyllä kehuvat toisiaan. Eivätkä
ainoastaan kehu, vaan usein myös tarkoittavat, mitä sanovat. ”Sulla on kiva
paita” on kehu, joka tuntuu aidolta. Amerikkalaiseen kulttuuriin sen sijaan kuuluvat
suuret, ehkä tyhjätkin, sanat ja mehevät kehut.
Yleistää ei toki pidä:
suomalaisen ja amerikkalaisen keskustelukulttuurin sisällä on valtavasti
vaihtelua. Lisäksi Suomessakin puhaltavat uudet tuulet, joita esimerkiksi juuri
sosiaalinen media tuo mukanaan. Kehuminen ei ole enää noloa.
Omat pieneen otokseen perustuvat
kokemukseni kuitenkin antavat viitteitä siitä, että meillä ollaan edelleen
melko pidättyväisiä. ”Kivat värit” saattaakin olla suomalaisittain yhtä iso
kehu kuin ”brilliant”.
Minulle on ollut suomalaisena
hämmentävää ottaa vastaan kehuja. Otin ne aluksi liian vakavasti. Muotoilin
kiittävää vastausta minuuttitolkulla, posket punaisina.
Kehujen vastaanottamistakin
vaikeampaa oli itse opetella kehumaan muita Instagram-taiteilijoita. ”Awesome”
ei ihan hirveän helposti äänny näiltä stereotyyppisen juroilta suomalaisilta
huulilta.
Suomalaista kehukulttuuria
pohtiessa tulevat ensiksi mieleen varoitukset ylpistymisestä. On muistettava,
että kehujen kohde saattaa alkaa luulla itsestään liikoja. Tämähän on ollut
suomalaisen kasvatuskulttuurin kulmakivi jo aikojen alusta.
Kehut saattavat myös kulua
käytössä ja menettää tehonsa. Siksikin säännöstely on aiheellista.
Vai onko sittenkään? Asetan nyt
itselleni tavoitteen: ryhdyn tästä lähtien kehutuhlariksi. Ihana lukija! Kiitos,
että olet!
 |
| Setting an example. Sekatekniikka samettipaperille 2017. |
