Some-kehuja

Kielijuttuni "Some-kehuja", julkaistu useassa sanomalehdessä.

Siitä lähtien, kun aloin julkaista kuvia maalauksistani Instagramissa, olen ollut lahjakas, ehkä jopa nero. Tai ainakin niin kuviani kommentoineet amerikkalaisseuraajani ovat väittäneet.

Olen saanut monenlaisia kehuja: You’re so talented! (Olet niin lahjakas!) Brilliant! (Loistava!) I hope you know you’re a genius. (Toivottavasti tiedät olevasi nero.) Awesome work! (Mahtava teos!)

Oijoi, kyllä minun nyt kelpaa! Vuosia olen julkaissut somessa monenmoista, mutta vasta Instagram avasi kehujen taivaan.

Kehujen määrä ja laatu on kannustanut minua julkaisemaan töitäni entistä tiiviimmin myös Facebookissa, jossa kavereinani on suomalaisia tuttaviani. Mutta voi, kehujen saalis on jäänyt enimmäkseen laihaksi.

Suomalaiseen some-kehukulttuuriin tuntuu oman kokemukseni perusteella kuuluvan, että tykkää-napin painaminen on äärimmäinen kehu. Joskus joku saattaa laittaa tykkäyksensä höysteeksi vaikka sanat ”kivat värit”.

Suomalaista keskustelukulttuuria on tutkittu paljon, myös siinä mielessä, miten se vertautuu amerikkalaiseen. Keskusteluntutkija Marja-Leena Sorjonen on todennut, että suomalaisetkin kyllä kehuvat toisiaan. Eivätkä ainoastaan kehu, vaan usein myös tarkoittavat, mitä sanovat. ”Sulla on kiva paita” on kehu, joka tuntuu aidolta. Amerikkalaiseen kulttuuriin sen sijaan kuuluvat suuret, ehkä tyhjätkin, sanat ja mehevät kehut.

Yleistää ei toki pidä: suomalaisen ja amerikkalaisen keskustelukulttuurin sisällä on valtavasti vaihtelua. Lisäksi Suomessakin puhaltavat uudet tuulet, joita esimerkiksi juuri sosiaalinen media tuo mukanaan. Kehuminen ei ole enää noloa.

Omat pieneen otokseen perustuvat kokemukseni kuitenkin antavat viitteitä siitä, että meillä ollaan edelleen melko pidättyväisiä. ”Kivat värit” saattaakin olla suomalaisittain yhtä iso kehu kuin ”brilliant”.

Minulle on ollut suomalaisena hämmentävää ottaa vastaan kehuja. Otin ne aluksi liian vakavasti. Muotoilin kiittävää vastausta minuuttitolkulla, posket punaisina.

Kehujen vastaanottamistakin vaikeampaa oli itse opetella kehumaan muita Instagram-taiteilijoita. ”Awesome” ei ihan hirveän helposti äänny näiltä stereotyyppisen juroilta suomalaisilta huulilta.

Suomalaista kehukulttuuria pohtiessa tulevat ensiksi mieleen varoitukset ylpistymisestä. On muistettava, että kehujen kohde saattaa alkaa luulla itsestään liikoja. Tämähän on ollut suomalaisen kasvatuskulttuurin kulmakivi jo aikojen alusta.

Kehut saattavat myös kulua käytössä ja menettää tehonsa. Siksikin säännöstely on aiheellista.

Vai onko sittenkään? Asetan nyt itselleni tavoitteen: ryhdyn tästä lähtien kehutuhlariksi. Ihana lukija! Kiitos, että olet!

Setting an example. Sekatekniikka samettipaperille 2017.