Ilmiömäisiä ilmiöitä

Kielijuttuni "Ilmiömäisiä ilmiöitä", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Ilmiö, ilmiöpohjaisuus, ilmiöoppiminen. Kukapa kouluikäinen, kouluikäisen vanhempi tai opettaja olisi voinut välttyä näiltä sanoilta viime aikoina?

Viimeistään peruskoulun vanhempainillassa rehtori on saarnannut ilmiöistä perinteiset kalvosulkeiset apunaan. Yhtäkkiä kaikki on silkkaa ilmiötä. Mistä oikein puhutaan, kun puhutaan ilmiöistä?

Sanakirja tietää kertoa, että ilmiö tulee sanasta ilma, jolla on vastineita suomalais-ugrilaisissa sukukielissä. Vastineilla on ollut sellaisia merkityksiä kuin maailma, sää ja taivas.  Valtavien asioiden kanssa ollaan siis tekemisissä.

                      Mutta hypätään takaisin nykypäivään ja koulumaailmaan. Peruskoulun opetussuunnitelmassa ilmiö määritellään muun muassa näin: ”Ilmiö on aistein havaittava, mielenkiintoa herättävä luonnon tai yhteiskunnan tapahtuma. Myös ihmisen sisäiseen todellisuuteen ja tunteisiin liittyvät kokemukset ovat ilmiöitä.”

                      Ilmiöpohjainen oppiminen tarkoittaa opetussuunnitelman mukaan sitä, että oppimisote on tutkiva. Otetaan jokin ilmiö ja tutkitaan sitä joko yhden oppiaineen sisällä tai yhteistyössä eri oppiaineiden välillä.

                      Tänä syksynä suosituin ilmiö tuntuu olevan ”Suomi 100”. Muita ilmiöitä ovat olleet esimerkiksi ”vesi”, ”avaruus” ja ”minun tarinani”.

                      Avaruutta käsiteltiin tokaluokkalaisen koulussa niin, että kuvataiteessa ja käsitöissä piirrettiin ja askarreltiin tähtikarttoja, liikunnassa oli avaruushippaa ja matematiikassa laskettiin omenoiden sijaan planeettoja.

                      Seiskaluokkalaisen koulussa ilmiönä oli ”minun tarinani”. Ilmiön käsittelemiseen oli koulussa varattu viikko. Viikon päätteeksi saatiin aikaan verkkolehti, johon parhaat oppilastyöt valikoitiin.

                      Molempien lasten mieleen jäi ilmiöopetuksesta ainakin yksi ilmiö: ilmiöviikko on sellainen jakso, jolloin koulupäivät ovat kevyempiä eikä reppua tarvitse kantaa. Ilmiönä varteenotettava sekin.

                      Uuden opetussuunnitelman tavoite on kunnianhimoinen: oppilaita kannustetaan oppiaineiden rajoja rikkovaan ajatteluun, heitä valmennetaan monilukutaitoon. Monilukutaito tarkoittaa sitä, että tietoa voidaan hankkia, yhdistää, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida eri muodoissa, ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. 

                      Ilmiöoppimisen sovellukset kouluissa ovat saaneet osakseen rankkaa kritiikkiä. Teemapäivät ovat monien mielestä tuntuneet päälleliimatuilta. Ilmiöoppimisen tulisi näet näkyä koulun arjessa koko ajan ollakseen aidosti hyödyllistä.

Tavoitteena ilmiöoppiminen tuntuu kuitenkin luontevalta ja järkevältä. Kun se saadaan aidosti toimimaan kouluissa, on todella saavutettu jotain ilmiömäistä.

Miss Bin Bag von Balloon. Sekatekniikka 2017