Kasiluokkalaisella oli viime viikolla ruotsinkoe. Autoin
lasta harjoittelussa, tenttasin deklinaatioita, kuulustelin konjugaatioita.
Aika hankalaa tuntui olevan, vaati paljon pänttäämistä, ennen kuin koealueen
asiat alkoivat painua mieleen.
Kuulustellessani
hain ankkurikohtia, tilanteita, joissa lapsi olisi arkielämässään törmännyt
sanoihin. Niitä tuli niukasti. Paremmin pärjättiin, kun löytyi jokin
englanninkielinen vertailukohta. Ta on samaa juurta kuin take, ha samaa kuin
have, äpple on ihan sama kuin apple, ja niin edelleen.
Havahduin
miettimään omaa ruotsin aloitustani kauan sitten helsinkiläisenä seiskaluokkalaisena.
Muistan, että kaikki oli tuttua ja hauskaa. Ruotsi ei ollut vieras
aloittelijallekaan.
Umpisuomalaisessa
kodissani viljeltiin sekakielisiä lauseita. ”Här finns vasikanpaistia, suomeksi
soppalihaa”, sanoi mummu, kun ruokana oli lihasoppaa. ”Tyst moppe!” komennettiin
lapsia olemaan hiljaa. ”Fint ska det vara fast trasorna hänga” oli äitini
lempilausahduksia.
Kavereiden kanssa laskettiin:
”Elva, tolva, luppakorva.” Ja siihen aikaan katsottiin ihan kaikki, mitä
telkkarista tuli. Ruotsinkielistä uutistenlukijaa matkittiin: ”Bästa tittare,
paska kokkare.”
Tuttuuden tunteeseen vaikuttivat
myös Helsingin kaksikieliset nimet: kadut, julkinen liikenne – kaikkialla oli
ruotsia. Huomasin, ettei näin ollut kaikkialla, vasta kun muutin teini-ikäisenä
Kuopioon.
Mutta palataan nykyhetkeen.
Tahmeaa tuntuu olevan, sekä ruotsin pänttääminen että sen käsittäminen, miksi
sitä pitää ylipäänsä päntätä.
Olisiko syynä yksinkertaisesti
se, ettei ruotsille altistuta? Toisin on englannin laita, sitä tunkee
tajuntaamme joka tuutista. Ei ole vaikeaa perustella, miksi englantia kannattaa
oppia. Oppiminen sujuu sitä paitsi luontevasti ympäristössä, jossa kieli muutenkin
ympäröi meitä.
Tarkkailin hiljattain tietoisesti
Itämetron kielimaisemaa. Asemien nimet kuulutetaan suomeksi ja ruotsiksi,
liikennelaitoksen tiedotteetkin näkyvät vähintään kahdella kielellä. Ihmiset
istuivat kuulokkeet korvilla ja tuijottivat kännyköitään – ehkä englanninkielisiä
videoita (niin kuin minäkin yleensä, mutta nyt jätin sen tekemättä). Tilaisuus
altistua ruotsille jäi käyttämättä.
Kouluissa on hiljattain otettu
käyttöön kielirikasteisen opetuksen käsite. Kielirikasteiseen opetukseen
kuuluvat kielikylpyopetusta kevyemmät kielisuihkut, joilla oppilaita
johdatellaan kieleen muun opetuksen lomassa. Ajatuksena on ”sujauttaa uusia
sanoja muistiin leikin lomassa”, niin että kynnys oppia madaltuu.
Omasta
puolestani toivotan tervetulleeksi uuden kielirikasteisen elämän ja
kaikenkieliset suihkut – språkduschar !
 |
| Sudden urge to buy all the silk blouses in the spring collection. Mixed media on paper 2017. |
