Kielisuihkussa

(Kielijuttuni "Kielisuihkussa", julkaistu useissa sanomalehdissä.)

Kasiluokkalaisella oli viime viikolla ruotsinkoe. Autoin lasta harjoittelussa, tenttasin deklinaatioita, kuulustelin konjugaatioita. Aika hankalaa tuntui olevan, vaati paljon pänttäämistä, ennen kuin koealueen asiat alkoivat painua mieleen.

                      Kuulustellessani hain ankkurikohtia, tilanteita, joissa lapsi olisi arkielämässään törmännyt sanoihin. Niitä tuli niukasti. Paremmin pärjättiin, kun löytyi jokin englanninkielinen vertailukohta. Ta on samaa juurta kuin take, ha samaa kuin have, äpple on ihan sama kuin apple, ja niin edelleen.

                      Havahduin miettimään omaa ruotsin aloitustani kauan sitten helsinkiläisenä seiskaluokkalaisena. Muistan, että kaikki oli tuttua ja hauskaa. Ruotsi ei ollut vieras aloittelijallekaan.

                      Umpisuomalaisessa kodissani viljeltiin sekakielisiä lauseita. ”Här finns vasikanpaistia, suomeksi soppalihaa”, sanoi mummu, kun ruokana oli lihasoppaa. ”Tyst moppe!” komennettiin lapsia olemaan hiljaa. ”Fint ska det vara fast trasorna hänga” oli äitini lempilausahduksia.

Kavereiden kanssa laskettiin: ”Elva, tolva, luppakorva.” Ja siihen aikaan katsottiin ihan kaikki, mitä telkkarista tuli. Ruotsinkielistä uutistenlukijaa matkittiin: ”Bästa tittare, paska kokkare.”

Tuttuuden tunteeseen vaikuttivat myös Helsingin kaksikieliset nimet: kadut, julkinen liikenne – kaikkialla oli ruotsia. Huomasin, ettei näin ollut kaikkialla, vasta kun muutin teini-ikäisenä Kuopioon.

Mutta palataan nykyhetkeen. Tahmeaa tuntuu olevan, sekä ruotsin pänttääminen että sen käsittäminen, miksi sitä pitää ylipäänsä päntätä.

Olisiko syynä yksinkertaisesti se, ettei ruotsille altistuta? Toisin on englannin laita, sitä tunkee tajuntaamme joka tuutista. Ei ole vaikeaa perustella, miksi englantia kannattaa oppia. Oppiminen sujuu sitä paitsi luontevasti ympäristössä, jossa kieli muutenkin ympäröi meitä.

Tarkkailin hiljattain tietoisesti Itämetron kielimaisemaa. Asemien nimet kuulutetaan suomeksi ja ruotsiksi, liikennelaitoksen tiedotteetkin näkyvät vähintään kahdella kielellä. Ihmiset istuivat kuulokkeet korvilla ja tuijottivat kännyköitään – ehkä englanninkielisiä videoita (niin kuin minäkin yleensä, mutta nyt jätin sen tekemättä). Tilaisuus altistua ruotsille jäi käyttämättä.

Kouluissa on hiljattain otettu käyttöön kielirikasteisen opetuksen käsite. Kielirikasteiseen opetukseen kuuluvat kielikylpyopetusta kevyemmät kielisuihkut, joilla oppilaita johdatellaan kieleen muun opetuksen lomassa. Ajatuksena on ”sujauttaa uusia sanoja muistiin leikin lomassa”, niin että kynnys oppia madaltuu.

                      Omasta puolestani toivotan tervetulleeksi uuden kielirikasteisen elämän ja kaikenkieliset suihkut – språkduschar !

Sudden urge to buy all the silk blouses in the spring collection. Mixed media on paper 2017.