Ruvetaanpa kinkimään!

(Kielijuttuni "Ruvetaanpa kinkimään", julkaistu useissa sanomalehdissä.)

Suomen kielipä onkin ihana! Ihanaksihan sen tekevätkin juurikin liitepartikkelit, niillähän voikin nimittäin olla moniakin merkitysvivahteita.

                      Yksi suomen kielen erityispiirteistä on liitepartikkelien käyttö. Liitepartikkeleita ovat esimerkiksi -kin, -kaan, -kään, -han, -hän, -pa ja -pä. Ne tuovat tekstiin helposti sävy- ja merkitysvivahteita. Joskus partikkeleita tulee viljeltyä liiaksi, kuten karmaisevassa aloituksessani edellä. Ilmiötä kutsutaan kinkimiseksi.

Liitepartikkeleiden merkitys ja sävyvivahteet eivät aina ole selviä. Päätteet -kin, -kaan ja -kään ovat melko selkeitä, kun ne liittyvät substantiiviin. Usein niillä on tällöin lisäävä merkitys: ”Pirkkokin on hyvä opettaja” vihjaa, että joku muukin Pirkon lisäksi on hyvä opettaja. ”Pirkkokaan ei ole hyvä opettaja” taas antaa ymmärtää, että joku muukaan ei ole hyvä opettaja. ”Pirkko on hyvä opettajakin” tarkoittaa, että Pirkko on jotain muutakin kuin (hyvä) opettaja.

                      Kun -kin, -kaan ja -kään liittyvät verbiin, on vaikeampaa selvittää, mitä tarkoitetaan: ”Pirkko onkin hyvä opettaja” ei ole yksiselitteinen. Se voi merkitä esimerkiksi hämmästystä: ”On yllättävää, että Pirkko on hyvä opettaja”. Toisaalta se voi merkitä muutakin: ”Kuten tiedämme, Pirkko on hyvä opettaja.”

                      Kun soppaan lisätään liitepartikkelit -pa ja -pä, ollaan syvemmällä merkityssuossa. Mitä tarkoittaa esimerkiksi ”Pirkkopa onkin hyvä opettaja”? Liitepartikkelit
-pa ja -pä voi lisätä myös verbiin: ”Onpa Pirkko hyvä opettaja!” Tällöin huudahdukseen voi sisältyä ihmettelevää ihailua (jollei ole kyse ironiasta).

                      Hankalaksi heittäytyy myös liitepartikkeli -han, -hän. ”Pirkkohan on hyvä opettaja” voi merkitä, että tunnemme Pirkon opettajantaidot. Kun virkkeeseen lisätään partikkeli -kin, merkitys voi muuttua: ”Pirkkohan onkin hyvä opettaja” on monitulkintaisempi. Se voi tarkoittaa, että Pirkon taidot ovat jo ennalta tuttuja – tai että ne ovat meille uutta.

                      Kääntäjänä pähkäilen usein liitepartikkelien merkityksiä. Aina ei ole helppoa tapaa ilmaista niiden vivahteita toisella kielellä. Olen kuitenkin hyvässä asemassa, koska äidinkieleni on suomi. Toisin on kielenoppijoiden laita.

                      Milka Toikko on selvittänyt pro gradu -tutkielmassaan kielenoppijoiden liitepartikkeleiden käyttöä. Kehitys alkeista ylimmälle osaamistasolle on selkeä. Mitä edistyneempi oppija on, sitä enemmän hän käyttää liitepartikkeleita. Ylemmilläkään tasoilla partikkeleiden käyttö ei ole kovin monipuolista, vaan niitä käytetään usein samoissa merkityksissä.

Vasta äidinkielenomaisella tasolla partikkeleiden käyttö muuttuu luontevaksi. Silloinkaan monikaan ei kuitenkaan äidy kinkimään.

Collector's pride. Sekatekniikka paperille 56 x 76 cm, 2017.