Utopia

Utopia. Akvarelli 2014.

Utopia on paikka Saimaan rantakallioilla, Inarijärven rantamökissä, Sallan tuntureilla tai vaikka Kallaveden saaressa. Se on paikka, jossa kuvitteellinen sieluni kuvittelee olevansa vapaa, yhtä vapaa kuin tammikuinen järvi Ristiinassa tänä uutena vuotena.

Kun selviän alkujärkytyksestä ja saan siivottua myyränpaskat mökin nurkista, alan haaveilla, etten koskaan enää palaa. Jään metsään veistämään kirveellä kantoja, leivon pirtinuunissa ruislimppuja. Opettelen kutomaan sukkaa ja punomaan verkkoja. Luon lunta ja silmukoita hamaan hautaan asti. Harpon haalistuneet Hai-saappaat jalassa pitkin metsiä ja unohdan laittaa hiuksiini aamulla muotovaahtoa. Saunan pidän lämpimänä aina.

Utopia kiehtoo, koska se ei tule toteutumaan. On olemassa järkeä, tosiasioita, rajoja, pakkoja, velvoitteita, laskuja, eräpäiviä, vaatimuksia, omaa turhamaisuutta ja muidenkin tarpeita, jotka tekevät siitä mahdottoman. Ennen kuin huomaankaan, olen taas Itiksen kuraisenharmaassa risteyksessä matkalla kovaa vauhtia kohti kotia, arkea ja todellisuutta.

Utopia on pakotoive vailla mahdollisuuksia. Mutta aina se saa minut maalaamaan.

Tammikuinen Saimaa 2014 nro 2. Akvarelli.

Tammikuinen Saimaa 2014. Akvarelli.