tiistai 22. huhtikuuta 2014

Oi mikä ihana ilta, voi tapahtua mitä vaan



Menen metsään poimimaan kukkia
Apiloita, tervakukkia, hiirenvirnoja, mitä vaan,
niin kuuluu ruotsalaisen sisustuslehden mukaan tehdä.

Ehkä jaksaisin asetella ne romanttisesti patinoituun peltikannuun keittiönpöydälle,
niin kuin sivulla 24.

On lempeä kevätkesän ilta, laulurastas sekoilee nuoteissaan.
Pörriäinen törmäilee, ei ilta ehkä ihan täydellinen olekaan, mutta ookoo
Elämäänsähän voi kohentaa
pikku yksityiskohdilla
           tjusiga detaljer

Olen ehkä pukenut liian vähän päälle
luullut, että on jo kesä

Valo sokaisee oksien lomitse,
väistelen risuja polulla.
Leskenlehti ei kestäisi kannussa,
jatkan matkaa

Polulle on kaatunut puu.
Siinä se on, joku iso, jalosukuinen.
En pääse yli, en voi väistää ojaankaan
silmiini siivilöityvässä valossa.

Kuolleessa puussa versoo lehti
Kaiken keskellä versoo lehti,
Vaaleanvihreänä ilta-auringossa
Viesti ei ole kulkenut juuresta latvaan

- Hei haloo! huudan.

- Mitä vittua sä oikein kuvittelet? Et sä tajuu, et sä oot jo kuollut? Et sä tajuu, et se on sun osaltas ohi? Et sä tajuu, että toi NIIN EI kannata? Ymmärrätsä, et me kuollaan kaikki?

Kuollaan kaikki... Kuollaan kaikki... Metsä vastaa.
Puuvainaa vaikenee.




Mummon uusi käsilaukku. Öljy kankaalle 2014. Keskeneräinen