Toven lause

Kielijuttuni Tove Janssonin kielestä, julkaistu mm. Kainuun Sanomissa 09.11.2014. (Kulttuuri, KULTTUURI, sivu 23)

Toven lause

”Eräänä harmaana aamuna ensilumi laskeutui Muumilaaksoon. Se hipsi maahan hiljaa ja tiheänä, ja muutamassa tunnissa kaikki oli valkoisena.” Näin on käännetty ruotsista suomeksi Tove Janssonin Taikurin hatun (1948) alku.

Hyvän kirjailijan tunnistaa hyvästä lauseesta, on sanottu. Millainen on Tove Janssonin lause, vaikkapa tuo Taikurin hatun alkulause, ja miten kääntäjät ovat siihen suhtautuneet?

Kirjailija Juha Seppälä on kuvannut hyvää lausetta näin: ”Hyvä lause on väljä mutta vaihtoehdoton, vapaa mutta lopullinen, plastinen mutta ei konstikas, ei monella mutkalla mutta suorana moniaalle osoittava. Hyvä lause ei ilmoittaudu hyväksi lauseeksi. Se ei paisuttele eikä tyrkytä.”

Muumiromaanit vilisevät lauseita, jotka eivät paisuttele eivätkä tyrkytä. Ne ovat väljiä ja vaihtoehdottomia, vapaita ja lopullisia, plastisia mutta eivät konstikkaita.

Tove Janssonin kieltä leimaa päälauseiden runsas käyttö. Ilmaisu on runollista ja jättää lukijalle varaa eläytymiseen. Tove käyttää niukasti syy- ja seuraussuhteita lukitsevia sivulauseita (jotka alkavat esim. että, koska, jos).  

Ajatellaanpa vaikka Vaarallisen juhannuksen virkettä ”Pannukakku kuivuu ja kukat kuihtuvat ja kello käy, eikä ketään tule.” (”Pannkakan torkar och blommorna vissnar och klockan går och ingen kommer.”) Päälauseiden tykitys ei ole eksynyt Vilijonkan surumieliseen huokaukseen sattumalta. Se välittää loppumattomalta tuntuvan juhannusillan odotuksen tunnelmaa runollisen vaikuttavasti.

Kun muumiromaanit julkaistiin, niitä kritisoitiin siitä, että ne eivät täyttäneet sen ajan lastenkirjallisuusnormeja: ne eivät opettaneet. Muumien maailma oli Jörö-Jukasta kaukana. Tove antoi lukijoilleen, lapsillekin, vapauden, Tove luotti heihin.

Muumiromaaneja on käännetty 43 kielelle. Ensimmäisenä julkaistiin Taikurin hatun englanninnos Finn Family Moomintroll. Kääntäjää on ohjannut sen ajan yleinen suhtautuminen lastenkirjallisuuteen. Hänellä on ollut tarve selittää, typistää ja ohjailla; muuttaa rinnasteisia päälauseita sivulauseiksi. Käännöksestä kuultaa väheksyväkin asennoituminen lastenkirjallisuuteen.

Esimerkiksi tämä suomeksi käännetty kohta vaalii alkuperäistekstin henkeä: ”Nipsu puri pelkästä kiihtymyksestä hemulia peukaloon. – Pidä varasi, hemuli sanoi vihaisena. Sinä purit minua peukaloon! – Voi anteeksi, sanoi Nipsu. Minä luulin, että se on omani”.

Englanninkielinen käännös hylkää Toven tyylin: ”(…) in his excitement, Sniff bit the Hemulen’s thumb thinking it was his own.” Eli ”Kiihtymyksissään Nipsu puri Hemulia peukaloon luullen sitä omakseen.”