Peukuta vaan!

Kielijuttuni "Peukuta vaan", julkaistu useissa sanomalehdissä.

 Seuraa kohtaus tosielämästä: SOS-Lapsikylän mainoksessa kaksi pientä tyttöä tuijottaa vakavina kahden euron kolikon kokoisilla silmillään ikkunalasin läpi. Katse käy suoraan sieluun.

            Olen juuri painamassa tykkää-painiketta, kun huomaan mainoksen tekstin: ”Auta, älä peukuta.” Vedän hiiren kursorin äkkiä pois.

            Mainoksen alla olevassa pienellä präntätyssä tekstissä selvennetään, että pelkkä peukuttaminen ei auta. Pitää myös lahjoittaa. Kuukausilahjoittajana hämmennyn enkä ilmeisesti ole ainoa. Mainos ei ole nimittäin saanut kovin monta tykkäystä.

            Avaan Instagramin. Kuntosaliketju mainostaa: Älä haaveile, toimi! Toinen muistuttaa, että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla. Lopeta toivominen, ryhdy toimeen, kehottaa kolmas.

            Peukuttajan, haaveilijan, hyvää aikovan toiveajattelijan vatsassa vääntää. Iskulauseiden ydinviesti on tietenkin se, että ihmisiä halutaan kannustaa ryhtymään tuumasta toimeen.

On selvää, että SOS-Lapsikylä tarvitsee lahjoittajia ja että kunto ei kohene kotisohvalla haaveilemalla. Ja silti. Iskulauseen muotoilu panee miettimään.

Käskymuotoisten mainosten päämääränä on saada lukijoihin vipinää. Moni muukin järjestö on nähnyt imperatiivin mahdollisuudet. ”Tue työtämme, liity jäseneksi!” Sairaalaklovnit mainostaa. ”Lahjoita 7 euroa, lähetä viesti numeroon (…)”, vetoaa Unicef.

Yritysten verkkomainoksissa myöntömuotoiset imperatiivit vilistävät hypnoottisesti silmissä. Erään kauppaketjun etusivulta löydän yhdellä vilkaisulla kahdeksan käskymuotoista verbiä: Tutustu! Tilaa! Voita! Lue! Anna palautetta! Hoida! Sisusta! Tykkää!

Kieltomuotoisten imperatiivien käyttö tuntuu olevan mainoskielessä selvästi myöntömuotoisia harvinaisempaa. Älä peukuta! tuntuu viestinä vahvalta. Se pysäyttää alati tulvivassa mainosvirrassa. Yhdessä suoraan silmiin katsovien lasten kanssa se riipaisee ja vetoaa tehokkaasti lukijan ja katsojan omaantuntoon.

Somen virrassa ajelehtivalle lukijalle nousee kuitenkin mieleen yksi kysymys. Miten mainoksen leviämiseen ja sitä kautta lahjoitusten määrään vaikuttaa se, että mainoksessa kielletään peukuttamasta? Eikö juuri klikkausten ja tykkäysten määrä ole se, jolla julkaisut huomataan? Jos Facebook-ystäväni tykkää SOS-Lapsikylän mainoksesta tai Twitter-kamuni uudelleentwiittaa sen, huomaan mainoksen ja saatan lahjoittaa, jos suinkin pystyn.

Toinen, hieman keittiöpsykologian puolelle lipsahtava ajatus on, että haaveilu, toivominen ja peukuttaminen ovat oikeasti ihmiskuntaa kannattelevia asioita. Mitä olisi ihminen ilman haaveita ja myötätuntoa?

Sympathy and all that shit. Akvarelli ja muste paperille 2016.

Murteellisten laulujen maa

Kielijuttuni "Murteellisten laulujen maa", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Tässä hiljan hiihtolomalla nousi mieleen lapsuusmuisto 70-luvulta. Ajettiin Helsingistä maalle, isäni kotiseudulle Etelä-Savoon.

Hieman ennen Kouvolaa tapahtui merkittävä muutos: tavallisesti korostetun yleiskielinen isäni alkoi puhua murretta! Minä vaihtui miäksi, sinä siäksi, ja murresanoja pulppusi puheeseen.

Lauloipa isä laulunkin, se meni suunnilleen näin: ”Haravasta katkes pii ja katkes toenennii, mutta isä laetto uuven piin, ja tuas sillä haravoetiin!”

Murteenpuhujien, kuten isäni, piti pitkään opetella puhumaan kirjakieltä ammattiyhteyksissä. Omaa murretta saatettiin hävetä ja peitellä.

Murrebuumi 1990-luvulla toi muutoksen: murteesta tuli arvostettu kielimuoto. Murteiden käyttöala laajeni. Niitä alkoi kuulla työelämässä ja viestimissä.

Murteiden rikkaus ja laaja-alainen käyttö sykähdyttävät. Vaihtelu ja värikkyys tuovat kieleen voimaa.

Kääntäjälle murteiden laajentunut käyttö ei sen sijaan aina merkitse riemunkiljahduksia. Tekstistä tulee äkkiä vaativa, jos se vilisee tuntemattomia murresanoja.

Annan esimerkin arjestani: kolme tekstinpätkää viimeaikaisista toimeksiannoistani. Yksi niistä on kirjakielistä perusasiatekstiä, kaksi murteellisuuksilla ilottelevaa matkailumainosta.

                      ”Yhtiö saavutti kertomusvuonna huipputuloksen, liikevaihto nousi (…) miljoonaan euroon.”

”Mutta kontio on väistänyt ihmistä, väistäähän se mettänmakuri.”

”Tuossa asusteli erakko teltassaan talvenkin yli. Kynttilöitä kömmätissään poltteli.”

Tässä kohtaa kääntäjäressu parahtaa. Yleiskielisen taloustekstin kääntäminen ei tuota vaikeuksia. On helppoa tuottaa teksti kohdekielelle niin, että sen sanoma ja sävy välittyvät.

Kahden muun tekstiotteen kääntäminen sen sijaan aiheuttaa harmaita hiuksia. Ensin pitää selvittää itselleen, mitä tarkoittavat esimerkiksi sanat ”mettänmakuri” ja ”kömmätti”. Sitten täytyy löytää kohdekielestä vastine, joka välittäisi sekä merkityksen että murteellisen sävyn.

Yksi vaihtoehto olisi löytää kohdekielestä mettänmakuria ja kömmättiä vastaavia murresanoja. Mutta kun on kyse pohjoissuomalaisesta murteesta, ei jokin amerikkalaismurre ehkä toimisi.

Toinen vaihtoehto olisi kääntää sanat tylsästi asumusta ja karhua vastaavilla kohdekielen sanoilla. Silläkin uhalla, että koko kielellinen ilotulitus jäisi puuttumaan.

Vielä olisi kolmas vaihtoehto: jättää murresanat sikseen suomeksi ja lisätä selittävä käännös. Siinä kärsisi tekstin jouheva juoksu, mutta paikallisväristä välittyisi ainakin aavistus.

Talousteksti on jo käännetty. Kömmättiä ja mettänmakuria jään vielä hetkeksi makustelemaan.

If you gotta stick your head in a guillotine, make sure it's one decorated with flowers. Pastellit pastellikartongille 2015.