Kun on tunteet

(Kielijuttuni "Kun on tunteet", julkaistu useissa sanomalehdissä.)

Viha, inho, kateus, pelko, onni, himo, ylpeys, suru, häpeä. Mikä yhdistää näitä?

Amerikkalaisen New York Magazinen mukaan se, että näille yhdeksälle tunteelle on löydetty tutkimuksissa neurologiset vastineet. Kun meidät valtaa onnen tunne tai häpeä, tietyt osat aivoissamme aktivoituvat.

Väitetään, että tunteiden paikka aivoissa on lajityypillinen. Viha syttyy kaikilla samalla aivojen alueella, ylpeys itää aivan tietyssä kohdassa.

Tunteet fysiologisena ilmiönä ovat tuttuja kaikille. Puhutaan tunteiden valtaan joutumisesta, tunteiden vellonnasta, tunnekuohusta.

Joskus tuntuu kuin tunteista ei saa oikein kiinni, kuin kuohulla olisi oma elämänsä. Lapsi saa uhmakohtauksen. Aikuista ottaa sydänalasta.

Vellonnan tasoittamisessa tulee avuksi nimeäminen. Kun tunteelle pystyy antamaan nimen, siitä saa otteen ja kuohunta hieman helpottaa.

Nyt olen järisyttävän vihainen, pettynyt. Koen kateutta. Olen onnellinen.

Nimeäminen saattaa olla aikuisnäkökulmasta itsestään selvää ja niin automaattista, ettei siihen tule kiinnittäneeksi huomiota. On kuitenkin ryhmiä, joille tunteiden tietoisesta nimeämisestä on selvää hyötyä ja joiden pitää jopa harjoitella sitä.

Tunnetaidot ovat keskeisiä muun muassa erityislasten opetuksessa. Lapset, joilla on pulmia käyttäytymisen ja sosiaalisten taitojen kanssa, tarvitsevat tukea sekä omien että muiden tunteiden tunnistamisessa.

Pienimpien lasten tunnetaito-ohjelmassa tunteita lähestytään nallehahmon avulla. Lapset saavat itse piirtää nallelle naaman, suupielet ylöspäin tai alaspäin tai mitä tahansa siltä väliltä.

Nallen naamaan piirtyy monenlaisten tunteiden kirjo, ja kaikille tunteille pyritään antamaan nimi. Tunteet jaetaan vihreisiin ja punaisiin: punaiset saavat aikaan pelkoa, kiukkua ja huolestumista, vihreät tuntuvat hyviltä ja antavat rohkeutta. Ohjelma antaa lapsille eväitä paitsi tunnistaa tunteita, myös hyväksyä niitä.

Palataanpa yhdeksän tunteen listaamme. Se tuntuu intuitiivisesti kovin suppealta. Onko meillä tunteita, joita tunnemme, mutta joita emme tiedosta, koska niiltä puuttuu nimi?

Tähän vastaa New York Magazinen juttu, johon on kerätty lista harvoin nimetyistä tunteista ympäri maailmaa. Listalla on muiden muassa ranskan ”l’appel du vide”, tyhjyyden vetovoima, jota saattaa kokea vaikka seisoessaan junalaiturilla, kun mielessä käy, miltä tuntuisi hypätä.

Moni tunnistaa myös tunteen, jolle on indonesiassa annettu nimeksi ”malu”: kun yleensä jouhevasti sosiaalisissa tilanteissa sukkuloiva henkilö menee mykäksi korkea-arvoisemman seurassa. Onpa listalle päässyt suomen ”kaukokaipuukin”, kaipuu jonnekin, missä ei ole koskaan käynyt.

 

Happy times. Pastelli samettipaperille 2016.