Pitääkö hiihtolomalla hiihtää?

Kielijuttuni "Pitääkö hiihtolomalla hiihtää?", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Sain hiljattain sähköpostiin mainoksen, joka oli otsikoitu iskevästi ”Vedetäänkö voikut?” Paikallinen marketti markkinoi vetävällä slogaanilla tarvikkeita voileivän tekoon. Mukana oli reseptejäkin, muun muassa ”lakto-ovovegetaarinen pull-apart bread”.

Yhteistä voileipäresepteille oli, että yhdessäkään ei ollut voita. Leipää taisi olla, jos ciabatta sellaiseksi lasketaan.

Voileipää oli mainoksessa käytetty kielikuvana, yleisnimityksenä, jonka perusteella ymmärsin heti, minkä tyyppisestä ruokalajista on kyse: jonkin sortin leipäsiivusta päällysteineen. Kielitoimiston sanakirjakin määrittelee voileivän ”voilla tms. voidelluksi leipäviipaleeksi”.

Voileivän lähisukulaisia ovat hiihtoloma ja kahvilla käynti. Kun olin hiljattain kaverieni kanssa kahvilla, kukaan ei varsinaisesti juonut kahvia. Lähimmäksi taisivat osua chai latte ja java chip frappucino.

Hiihtolomalla taas harva enää hiihtää. Itse asiassa koko lomakin on aikapäiviä sitten nimetty talvilomaksi. Hiihtolomana siitä kuitenkin edelleen puhutaan, jopa täällä Etelä-Suomessa, jossa hiihtokelit ovat harvinainen poikkeus.

Hiihtoloma, kahvilla käynti ja voileipä edellyttävät kielenkäyttäjiltä kielenulkoista tietoa ympäröivästä kulttuurista. Suurimmalla osalla äidinkielenään suomea puhuvista aikuisista ei ole niiden kanssa vaikeuksia.

On kuitenkin ryhmiä, joille kielikuvat eivät aukea helposti. Esimerkiksi lasten ajattelu on usein hyvin konkreettista.

Ennen kuin lapset oppivat ympäröivän kulttuurin abstraktit käsitteet, merkitysten tulkinta voi olla hyvin kirjaimellista. Niinpä tokaluokkalainen kysyi kauhuissaan, tuleeko opettaja meille seuraavana yönä. Opettaja oli näet sanonut, että viiden kertotaulu pitää osata niin hyvin, että oikea vastaus löytyy, vaikka opettaja tulisi keskellä yötä herättämään ja kysymään, mitä on viisi kertaa seitsemän.

Myös maahanmuuttajat saattavat kokea vaikeuksia hiihtolomien ja jatkuvan kahvilla ramppaamisen kanssa, ennen kuin pääsevät sisään kieleen ja kulttuuriin. Sanakirjoista ei useinkaan ole apua selvitystyössä, esimerkiksi suomi–englanti-nettisanakirja antaa sanalle kahvi yhden vastineen: coffee.

On myös neurologisia tiloja, jotka vaikeuttavat kielikuvien ymmärtämistä. Jotkut ymmärtävät sanoja kirjaimellisesti, esimerkiksi he, joilla on autismin kirjon piirteitä.

Yksittäisten käsitteiden lisäksi heidän voi olla vaikeaa ymmärtää vaikkapa sarkasmia ja ironiaa. Eräs autisminkirjolainen opiskelija sai tentistä täydet pisteet. Kun hän kertoi siitä ystävälleen, ystävä kommentoi ihaillen: ”Älä valehtele!” Opiskelija suuttui, hän arveli, että häntä syytetään valehtelusta.

Matters of fact. Akvarelli ja punasavi paperille, 21 x 31 cm, 2017.

Kippis, tammikuu Vehkalahti ja muita konekäännösten helmiä

 Kielijuttuni "Kippis, tammikuu Vehkalahti ja muita konekäännösten helmiä", julkaistu useissa sanomalehdissä.

”Hei tammikuu Vehkalahti! Anteeksi kuulla, että sinulla on ongelmia Fruit Ninja mutta olemme mielellämme tutkia tätä. Lähetä sähköpostia tukitiimillemme ja he voivat tutkia sen sinulle. Kippis!”

            Näin neuvoo erään peliyhtiön asiakaspalvelu pelaajaa, jolla on ongelmia pelisovelluksen kanssa. Englannin sijaan yhtiö tarjoaa pelaajilleen tukea rohkeasti suomeksi. Vai onko kyseessä sittenkään suomi?

            Vähänkään verkossa pyörineen on helppo tunnistaa ohjeen sekakieli konekääntäjän tuottamaksi. Ohjeesta saa kyllä selvän, mutta rakenteet ovat hakoteillä. Käännösohjelma on paikoin pilkkonut tekstin yksittäisiksi sanoiksi ja pannut ne peräkkäin jonoon.

Kone on myös kääntänyt kysyjän nimen: on helppo päätellä, että kyseessä on henkilö nimeltään Jan Vehkalahti. Jan on nimittäin tammikuun lyhenne englanniksi. Lopun kippis on suora käännös englannin toivotuksesta cheers, joka voi tarkoittaa kippiksen lisäksi myös terve tai moikka!

Konekääntämisen mahdollisuudet ovat kiehtoneet pitkään. Ensimmäiset käännösohjelmat kehitettiin Yhdysvalloissa jo 1950-luvulla. Aluksi ohjelmien kehittäjät olivat optimistisia ja arvelivat koneiden pikku hiljaa syrjäyttävän ihmiskääntäjät. Suuria läpimurtoja odotettiin nopeasti.

Pian kävi kuitenkin ilmi, että koneet eivät pystyisi samaan kuin ihmiset. Merkitysten ymmärtäminen vaatii muutakin kuin yksittäisten sanojen tunnistamista tai kieliopillisten rakenteiden analysointia.

Kääntäessä on tarpeen ymmärtää merkityssuhteita ja viittauksia. Kääntäjällä on oltava käsitystä kielenulkoisesta todellisuudesta.

Tästä hyvä esimerkki on ohjeemme ”tammikuu”. Kone tunsi yhden vastineen kirjainyhdistelmälle ”Jan” ja käytti sitä, koska sillä ei ollut ihmiskääntäjän kokemusta.

Konekääntäminen on toki 1950-luvulta näihin päiviin kehittynyt. Vaikka esimerkkiohjeemme kielen tunnistaa helposti koneen kääntämäksi, siitä saa selvän. Neuvoa kysynyt pelaaja osaa varmasti ottaa yhteyttä tukitiimiin, vaikka kieli onkin vähän vinksallaan.

Myös kääntäjät voivat käyttää konekäännöksiä apunaan. Tekstin muokkaaminen kelvolliseksi vaatii kuitenkin edelleen ihmisen puuttumista asiaan. Ohjeestammekin saisi sujuvan pienellä viilauksella.

Nykykonekäännöksillä on kömpelyydessään toinenkin hyvä puoli: kuluttajainsuoja. Hiljattain sain sähköpostiini seuraavan viestin: ”Saada lainaa tänään! Oletko kyllästynyt etsivät taloudellista apua?” Tällainen konekääntäjän suoltama viesti on helppo tunnistaa huijaukseksi.

Parempia käännöskoneita odotellessa on kai paras jatkaa käännöshommia. Yhden asian kuitenkin omaksun koneelta. Tekstin loppuun kirjoitan iloisesti: Kippis!

Why is it never that obvious, Miss Marple? Watercolor and acrylics on paper 2016 (33 x 48 cm)