Kielijuttuni "Helsinki, hiusvärini", julkaistu useissa sanomalehdissä.
Hiljattain uutisoitiin japanilaisista taiteilijoista, jotka
keksivät tuoda markkinoille nimettömät värit. Sen sijaan, että värituubeissa
lukisi, mistä väristä on kyse, tuubeihin on maalattu väriympyröitä, joita ei
ole nimetty.
Taiteilijat perustelivat tuotettaan
sillä, että värien luokitteleva nimeäminen rajoittaa. Nimeämättömät värit
auttavat käyttäjiään näkemään värejä ja niiden yhdistelmiä uudella tavalla,
jota luokittelu ei sumenna.
Japanilaistaiteilijoiden idea on
mielenkiintoinen. Kun värejä ajattelee tarkemmin, on totta, että vaikkapa
punainen ei ole mitenkään yksiselitteinen asia.
Paloauto on punainen, mutta
punaisten kirjo paloauton punaisen ulkopuolella on valtava. On vaikea sanoa,
mihin punainen päättyy ja mistä alkaa ruskea tai vaikka oranssi.
Taiteilijoiden kanssa
samansuuntaisilla linjoilla ovat monet maaleja valmistavat tehtaat. Erään
suomalaistehtaan sivuilla puutalojen ulkomaalaukseen tarkoitettujen värien sadat
eri sävyt on värikartassa merkitty pelkästään numeroin.
Nimeäminen voi rajoittaa
ajattelua sikäli, että sillä lokeroidaan asioita ja ilmiöitä luokkiin, jotka voivat
tuntua tarpeettomankin ahtailta. Toisaalta nimeäminen auttaa monessa
tilanteessa.
Olin viime viikolla mustekaupassa
ostamassa tulostimeeni väriä. Laitteestani oli loppu magentan sävy. Kaupassa kuitenkin
löysin haluamani sanomalla, että tarvitsisin sen punaisen kasetin.
Väreillä on myös voimakas
symbolinen merkitys. Liikennevalot, kirkon liturgiset värit, jalkapallon varoituskortit
ja lukuisat muut käyttöyhteydet ovat sellaisia, joissa värien nimeäminen ja
luokittelu on olennaista.
Politiikassa värejä käytetään
luokittelemaan eri ryhmittymiä. On puhuttu punaisista ja valkoisista,
sinipunasta, punamullasta, punavihreästä kuplasta, sinisestä tulevaisuudesta.
Poliittisiin väreihin kytkeytyy voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan, usein
myös herjaavia merkityksiä.
Tuotteiden
markkinoinnissa ja mielikuvamainonnassa värejä ja sävyjä osataan käyttää
tehokkaasti. Eräs vaateliike myy kolmen sävyisiä kesämekkoja: vaalea ananas,
metsämansikka ja himmeä orvokki.
Nimet uppoavat himoshoppailijaan kuin
kuuma veitsi kesävoihin. Hän näkee itsensä liehumassa heinäpellolla himmeän
orvokin värisessä unelmassaan. Samaa tehoa ei olisi, jos mekkojen sävyt olisi
nimetty keltaiseksi, punaiseksi ja siniseksi.
Eräs hiusvärien valmistaja on
vienyt värien luokittelun astetta pidemmälle: värit on nimetty kaupunkien
mukaan. Oma sävyni on helppo muistaa, sillä se on nimeltään Helsinki. Päädyn
hieman tylsästi Helsinkiin aina, vaikka joskus olisi suuri houkutus kokeilla
Lissabonia, Pariisia tai vaikkapa Floridaa.
Black angel takes a day off, 2017. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti