Ihmiselo on usein arvaamatonta. Sen aikana tulee väistämättä vastaan asioita, jotka yllättävät ja joihin ei voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. Tällaisia ovat muun muassa vakavat sairaudet.
Ihminen – nykyihminen ainakin – ajattelee usein, että elämää voi hallita, että sitä pitää hallita. Kun sairaus kohtaa, onkin usein tapana vedota sairastuneen omaan asenteeseen, elämänkatsomukseen ja erilaisiin hallinnan keinoihin. Kielellisissä valinnoissa pyrkimys hallintaan näkyy konkreettisesti.
Vakavasti masentunutta kehotetaan ottamaan itseään niskasta kiinni, kroonista migreeniä sairastavaa neuvotaan hakeutumaan raittiiseen ilmaan ja liikuntaharrastuksiin, syöpään sairastunutta kannustetaan taistelemaan.
Sairauksiin ja sairastaviin liitetyt kielikuvat ovat usein sotaisia. Taistelemisen lisäksi puhutaan syövän selättämisestä tai peittoamisesta, jopa kampittamisesta. Migreeni voitetaan, Parkinsonin tautia vastaan kamppaillaan.
Kun ”taistelu” vakavaan sairautta vastaan on ”voitettu”, syntyy sankaritarinoita. Syövän ”selättäjät” antavat toivoa lukijoille: elämänkulku on sittenkin lopulta omissa käsissä. Nettihaku antaa tuhansia osumia: ”Sharon Osbourne selätti syövän, stressin ja miehensä syrjähypyt”, ”Kitarasankari Eddie van Halen on voittanut taistelunsa syöpää vastaan”. Oli vastassa mikä tahansa ”vihollinen”, ”vahvat taistelijat” selviävät tilanteesta.
Kun vakavasti sairastunut ihminen kuolee, suru-uutisissa kerrotaan, kuinka hän on hävinnyt taistelun syöpää vastaan tai jopa antanut periksi syövälle. Sairaus ei kuitenkaan ei ole vihollinen, jolla on mieli, strategia ja päämäärä.
Migreeni on neurologinen sairaus. Syöpäsolulla on oma mykkä logiikkansa. Usein minkäänlainen ”asenteenmuutos”, ”positiivinen ajattelu”, ”taistelu” tai ”paini” ei riitä, sillä kaikki ei vain ole hallittavissa.
Moni vakavasti sairastunut kokee hyvää tarkoittavan taisteludiskurssin suorastaan loukkaavana. Vaikka sotaisien puheiden päämääränä olisi valaa sairastuneeseen uskoa, ne voivat riistää häneltä oikeuden näyttää tunteensa ja pelkonsa. Kun hoidot eivät tehoa ja sairaus pahenee, taistelupuhein kannustettu potilas saattaa kokea epäonnistuneensa.
Elämää ei aina voi ennakoida. Joskus vastaan tulee asioita, jotka ovat hyvin raskaita ja surullisiakin. Vaikka kuinka yrittäisimme, emme voi aina hallita sitä, mitä joudumme kohtaamaan. Jos voisimme, vakavia sairauksia tuskin edes olisi.
Sitä voimme kuitenkin hallita, millaisia kielellisiä valintoja teemme, kun puhumme elämästä. Voimme valita, miten puhumme vakavasti sairastuneista ja vakavasti sairastuneille.
 |
| Guardian angel's day off. 2018. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti