Uhattu kielemme

Kielijuttuni "Uhattu kielemme", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Suomen kielen lautakunta otti lokakuun lopulla kantaa suomen kielen tilaan ja näkymiin. Lautakunnan mukaan Suomen kansalliskieliin, suomeen ja ruotsiin, kohdistuu vakava uhka. 

                      Suomi ja ruotsi eivät ole varsinaisesti kielinä uhanalaisia. Kielten puhujia riittää, toisin kuin esimerkiksi monilla Venäjällä puhuttavilla suomensukuisilla kielillä. Siellä vähemmistökieliä saattaa uhata kuolema.

                      Suomea ja ruotsia kohtaava uhka on toisenlainen. Kyse on kielten käyttöalan kaventumisesta. Englanti valtaa alaa kaikilla elämänalueilla. 

Monet suomalaisten vapaa-ajan harrastukset, pelit, sovellukset ja erilaiset sosiaalisen median kanavat, perustuvat englantiin. Englanti rynnistää voimakkaasti myös kouluihin: viime aikoina on jopa esitetty, että ylioppilastutkinnon voisi suorittaa kokonaan englanniksi.

                      Tällainen kehitys johtaa vähitellen siihen, että suomi jää kotikielen asemaan, siis kieleksi, jota puhutaan vain arkisissa yhteyksissä. Sen käyttö muilla elämän aloilla vähenee tai jopa loppuu. 

Tieteessä ja kaupan alalla suuntaus on ollut nähtävissä jo pitkään. 

Suomalaisissa yliopistoissa opetuskielenä on yhä useammin englanti. Esimerkiksi Aalto-yliopiston koulutusohjelmista yli puolet ovat pelkästään englanninkielisiä.

                      Törmäsin itse englannistumiseen konkreettisesti yliopiston tohtorikoulutusohjelmassa. Olin jo tottunut siihen, että kaikki luennot ja seminaarit pidettiin englanniksi. Erään luennon jälkeen sain kuitenkin hämmästyä toden teolla. Menin juttelemaan luennoitsijan kanssa käytännön asioista. Puhuttelin häntä suomeksi, molempien äidinkielellä. ”In English, please”, sain kalsean vastauksen. Siinä sitten sönkkäsimme englantia keskenämme, kaksi suomenkielistä.

                      Suomen kielen lautakunta toteaa kannanotossaan: ”Äidinkielen rooli ymmärtämisen ja tiedon tuottamisen välineenä on myös korvaamaton, ja sen syrjäyttäminen vieraalla kielellä heikentää tietotyön huippusuoritusten edellytyksiä.” 

Lautakunnan kantaan on helppo yhtyä. Kuinkahan monessa seminaarissa olen nähnyt osallistujien vaikenevan siksi, että asioita ei saa sanoa äidinkielellä, mutta englannistakaan ei löydy sanoja. Pahimmillaan englanti ei nimittäin ole englantia, vaan niin sanottua globishia, globaalienglantia. Globaalienglannille on ominaista se, että lauserakenteet ovat yksinkertaisia ja käytössä on vain noin 1 500 sanaa. Jos tieteellisen keskustelun ilmaisukeinot rajoittuvat tällaiseen kielimuotoon, on selvää, että tiedekään ei voi edetä.

Suomen kielen lautakunta toteaa, että Suomi tarvitsee pikaisesti kielipoliittisen ohjelman. Ohjelman, jolla pyritään takaamaan kansalliskielten käyttö jatkossakin kaikilla elämänalueilla.

Season's Greetings. Sekatekniikka paperille 2018.