Suuria lupauksia

Kielijuttuni "Suuria lupauksia", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Uusi vuosi on lupauksien aikaa. Kuntosalit täyttyvät uudenvuodenlupaajista, Alkon myyntiluvut romahtavat, sekatavarakauppojen hyllyille ilmestyy konvehtiröykkiöiden tilalle vaakoja, laihdutusvalmisteita ja käsipainoja.

Jotkut keuhkoavat elämänmuutoksista somessa: ”lupaan somettaa ensi vuonna vähemmän”.  Toiset lyövät lupausrumban läskiksi: ”lupaan, etten lupaa mitään”, ”lupaan jatkaa alkoholinkäyttöä myös tammikuussa”.

                      Kielitoimiston sanakirjan mukaan lupaus voi tarkoittaa vakuutusta tai sitoumusta, kuten sanoissa avioliittolupaus ja raittiuslupaus. Se voi olla myös kuvaus jostakusta tai jostain, joka herättää lupauksia: ”Ei enää pelkkä lupaus, vaan tosi ammattilainen”; ”Ilmassa on lupaus keväästä”. Lupaus ja lupaaminen eivät juuri nykyhetkeä koske, ne suuntautuvat aina tulevaan.

Lupauksen ja samaa perhettä olevien sanojen ”lupa” ja ”luvata” juuret ovat germaanisissa kielissä. Niiden pohjana oleva kantagermaaninen sana on viitannut ylistämiseen. Ruotsista tuttu samaa perua oleva ”lova” tarkoittaakin paitsi lupaamista myös ylistämistä. Lupa-sanalla on vastineensa myös suomen lähisukukielissä virossa (luba), inkerissä, karjalassa ja vatjassa (lupa). Lupauksia on siis ollut ilmassa pitkään ja laajalti. 

Lupauksiin liittyy aina varaus. ”Kahta ei tarvitse tehdä – luvata ja pitää”, on joku viisas sanonut. Kuntosalilla säilytyslokeroita alkaa vapautua jo helmikuun puolenvälin tienoilla, ja viimeistään pääsiäispöydän lammas kaipaa seurakseen tanakkaa punaviiniä. Nuori lupaus voi jäädä pelkäksi lupaukseksi, eikä avioliittolupauskaan aina pidä.

Myös poliitikkojen antamilla vaalilupauksilla on pitkät perinteet. Ääniä kalastellessaan ehdokkaat saattavat innostua lupailemaan asioita, joiden pitäminen osoittautuu vaikeaksi, jollei mahdottomaksi. Lunastamatta jääneitä lupauksia on demokratian historiassa luvattoman paljon!

Kuuluisimpia vaalilupauksia taitaa olla niin sanottu koulutuslupaus. Koulutuslupauksen keksivät viime eduskuntavaalien alla Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Suomen opiskelijakuntien liitto. Lupausta markkinoitiin sosiaalisessa mediassa tunnisteella #koulutuslupaus, ja somessa laajasti levinneessä kuvassa tunnisteen takana seisovat tulevien hallituspuolueiden ehdokkaat leveästi hymyillen. Kun koulutuksesta sitten leikattiin, kuvasta muodostui sosiaalisen median meemi, jolle irvailtiin pitkään ja hartaasti. 

Vahingosta viisastuneina monet poliitikot ovat koulutuslupausfiaskon jälkeen alkaneet puhua lupausten sijaan ”tavoitteista” tai ”ohjelmista”. Vaalilupauksia tai ei, politiikan viihteestä nauttivalle vaalivuosi lupaa suurta viihdettä. Lupaan nauttia siitä täysin rinnoin.

Switch. Mixed media 2018.

Sisään ja ulos suljettuja

Kielikolumnini "Sisään ja ulos suljettuja", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Kuulutko sinä harvojen ja valittujen etuoikeutettujen joukkoon? Minä kuulun. Tiedän sen siitä, että sain hiljattain ilmoituksen, jossa mainostettiin ”eksklusiivisia vaatemallistoja”.  

Eksklusiivinen on hirveän hieno sana. Kielitoimiston sanakirja antaa sille tällaisia merkityksiä: äärimmäisen vaativa, valikoiva, hieno, poissulkeva. Sana tulee latinan sanasta excludere (sulkea ulos, estää), joka puolestaan sisältää osat ex (ulkona, ulos) ja claudere (sulkea). 

Eksklusiivinen viittaa siis johonkin, jonne vain harvoilla ja valituilla on pääsy. Vanhaa latinistia kuitenkin hieman huvittaa ajatus vaikkapa eksklusiivisesta villapaidasta. Mukavampi olisi vaate, joka sulkisi sisäänsä eikä ulos. 

Pakko myöntää, etten myöskään taida olla ihan ainoa, jolle eksklusiivisia vaatemallistoja on markkinoitu. On käynyt niinkin, että olen törmännyt samanlaista poissulkevaa takkia kantavaan kanssaihmiseen. 

Eksklusiivisen vastakohta on inklusiivinen. Sekin tulee latinasta, osista in (sisään, sisällä) ja claudere (sulkea). Toisin kuin eksklusiivinen, inklusiivinen ei sulje ulos ketään.

Viime aikoina erityisopetusta on pyritty järjestelemään uudelleen. Erityisluokkia on vähennetty ja erityistä tukea tarvitsevia lapsia on sijoitettu ”inkluusioluokille”. Inkluusion ideana on, että kaikki oppilaat, jopa kaikkein vaikeimmin vammaiset, kävisivät samaa lähikoulua samoilla luokilla. 

Inkluusion ajatus on kaunis. Se perustuu yhdenvertaisuuteen, jota pidetään kansalaisoikeutena. Erilliskohtelua, esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevien lasten sijoittamista erityisluokille tai erityiskouluihin, pidetään inkluusioajattelun mukaan syrjintänä. 

Yhteisissä ryhmissä opiskelun on todettu tutkimuksissa edistävän oppilaiden keskinäistä arvostusta ja lisäävän ystävyssuhteita yli diagnoosirajojen. On myös todettu, että yhteisissä ryhmissä opiskelevien oppilaiden itsetunto ja sosiaaliset taidot kehittyvät paremmiksi kuin vain samanlaisiksi ajateltujen kavereiden kanssa samoissa ryhmissä opiskelevien.

Onnistuakseen inkluusio kuitenkin vaatii resursseja. Kouluista on jo kuulunut hätähuutoja, kun opettajien ja avustajien voimat eivät riitä inkluusioluokkien opettamiseen. Eritystä tukea tarvitsevat oppilaat eivät saa enää tarvitsemaansa tukea, ja samalla yleisopetuksen piirissä olevat oppilaat jäävät heitteille. Moni opettaja onkin jo ottanut kantaa erityisluokkien puolesta.

Ennen kuin koulussa lisätään resursseja inkluusioon, eksklusiiviset erityisluokat olisivat siis edelleen paras vaihtoehto. Mitä vaatteisiin tulee, niiden soisi olevan sekä inklusiivisia että eksklusiivisia: lämmön ne sulkisivat sisään ja kylmän ulos. 

Exclusive practice. Sekatekniikka paperille 2018.