sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Suuria lupauksia

Kielijuttuni "Suuria lupauksia", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Uusi vuosi on lupauksien aikaa. Kuntosalit täyttyvät uudenvuodenlupaajista, Alkon myyntiluvut romahtavat, sekatavarakauppojen hyllyille ilmestyy konvehtiröykkiöiden tilalle vaakoja, laihdutusvalmisteita ja käsipainoja.
Jotkut keuhkoavat elämänmuutoksista somessa: ”lupaan somettaa ensi vuonna vähemmän”.  Toiset lyövät lupausrumban läskiksi: ”lupaan, etten lupaa mitään”, ”lupaan jatkaa alkoholinkäyttöä myös tammikuussa”.
                      Kielitoimiston sanakirjan mukaan lupaus voi tarkoittaa vakuutusta tai sitoumusta, kuten sanoissa avioliittolupaus ja raittiuslupaus. Se voi olla myös kuvaus jostakusta tai jostain, joka herättää lupauksia: ”Ei enää pelkkä lupaus, vaan tosi ammattilainen”; ”Ilmassa on lupaus keväästä”. Lupaus ja lupaaminen eivät juuri nykyhetkeä koske, ne suuntautuvat aina tulevaan.
Lupauksen ja samaa perhettä olevien sanojen ”lupa” ja ”luvata” juuret ovat germaanisissa kielissä. Niiden pohjana oleva kantagermaaninen sana on viitannut ylistämiseen. Ruotsista tuttu samaa perua oleva ”lova” tarkoittaakin paitsi lupaamista myös ylistämistä. Lupa-sanalla on vastineensa myös suomen lähisukukielissä virossa (luba), inkerissä, karjalassa ja vatjassa (lupa). Lupauksia on siis ollut ilmassa pitkään ja laajalti. 
Lupauksiin liittyy aina varaus. ”Kahta ei tarvitse tehdä – luvata ja pitää”, on joku viisas sanonut. Kuntosalilla säilytyslokeroita alkaa vapautua jo helmikuun puolenvälin tienoilla, ja viimeistään pääsiäispöydän lammas kaipaa seurakseen tanakkaa punaviiniä. Nuori lupaus voi jäädä pelkäksi lupaukseksi, eikä avioliittolupauskaan aina pidä.
Myös poliitikkojen antamilla vaalilupauksilla on pitkät perinteet. Ääniä kalastellessaan ehdokkaat saattavat innostua lupailemaan asioita, joiden pitäminen osoittautuu vaikeaksi, jollei mahdottomaksi. Lunastamatta jääneitä lupauksia on demokratian historiassa luvattoman paljon!
Kuuluisimpia vaalilupauksia taitaa olla niin sanottu koulutuslupaus. Koulutuslupauksen keksivät viime eduskuntavaalien alla Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Suomen opiskelijakuntien liitto. Lupausta markkinoitiin sosiaalisessa mediassa tunnisteella #koulutuslupaus, ja somessa laajasti levinneessä kuvassa tunnisteen takana seisovat tulevien hallituspuolueiden ehdokkaat leveästi hymyillen. Kun koulutuksesta sitten leikattiin, kuvasta muodostui sosiaalisen median meemi, jolle irvailtiin pitkään ja hartaasti. 
Vahingosta viisastuneina monet poliitikot ovat koulutuslupausfiaskon jälkeen alkaneet puhua lupausten sijaan ”tavoitteista” tai ”ohjelmista”. Vaalilupauksia tai ei, politiikan viihteestä nauttivalle vaalivuosi lupaa suurta viihdettä. Lupaan nauttia siitä täysin rinnoin.


Switch. Mixed media 2018.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti