lauantai 29. elokuuta 2015

Raivo poikineen


Kielijuttuni "Raivo poikineen", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Räsäsen kommenteista puhkesi nettiraivo. Seksihelle nostatti someraivon. Terapeutti kertoo, mistä tieraivo kumpuaa. Rattiraivo iski: miehellä meni hermot Turunväylällä.
Nettiraivo, someraivo, tieraivo, rattiraivo. Raivo tuntuu yhtäkkiä yleistyneen räjähdysmäisesti  – jonkun mielestä ehkä jopa raivostuttavassa määrin.
Raivo on toki vanhastaan tuttu suomen kielen sana. Sanakirja kertoo, että sillä on etymologinen vastine karjalan pohjoisissa murteissa, joissa sana merkitsee hullua.
Sekä tieraivoon että nettiraivoon liittyy jonkinlainen vastapuolen inhimillisyyden unohtaminen. Helsingin Sanomain haastattelema terapeutti kommentoi tieraivoa näin: ”Kun vastapuoli on auto, jonka kuljettajaa ei näe, sille voi purkaa aggressioitaan. Vähän kuin netin keskustelupalstoilla. Silloin ihminen ei ajattele tilannetta muuta kuin omalta kannaltaan, koska vastapuoli näyttää persoonattomalta.”
Netti- ja someraivolla tuntuu olevan lisäksi usein joukkohysterian piirteitä. Raivo leviää somessa kuin kulovalkea – joskus niin, että alun perin raivostuttanut asia unohdetaan tai sen sisältöön ei oikein perehdytä.
Raivotaan raivoamisen vuoksi. Raivotaan, koska yhdessä raivoaminen on kivaa. Se kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta raivoajien kesken.
Suomen kieleen nämä nykyraivot ovat tulleet – kuten arvata saattaa – englannista. Siellä tunnetaan muun muassa käsitteet road rage, social media rage ja internet rage.
Englantiin rage on tullut muinaisranskan hulluutta ja raivoa tarkoittavasta sanasta, jonka puolestaan kerrotaan perustuvan latinan sanaan rabies. Rabies on meille suomalaisillekin tuttu vesikauhun eli raivotaudin lääketieteellisenä nimenä.
Rage on tosin tullut suomeen sellaisenaankin. ”Ope ragee mulle, kun mä unohdin tehdä läksyt”, voihkii ekaluokkalainen huolissaan maanantaiaamuna kouluun lähtiessä. ”Älä nyt noin pienestä ala ragee, mutsi!” vetoaa murrosikäinen, kun vihjaan hienovaraisesti huoneen siivoamisesta.
Edellä olevien omakohtaisten esimerkkien perusteella voisi sanoa, että suomen kielen rage ja rageeminen ovat raivoa lievempiä. Vastapuoli tunnetaan, ja molempien osapuolten persoonat ovat vahvasti mukana. Usein kyseessä näyttäisi myös olevan hetkellinen tilanteeseen reagointi:  suuttuminen pikemmin kuin puhdas raivohulluus.
Suomen raivo on yhdistetty myös pääkalloa merkitsevään raivo-sanaan, jonka kerrotaan olevan germaanista juurta. Sana esiintyy edelleen yhdyssanassa takaraivo.
Ei ole varmaa tietoa, ovatko hulluutta ja kalloa tarkoittavat raivosanat olleet alun perin yhteydessä toisiinsa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: raivottaessa ja ragettaessa ollaan tekemisissä päänupin kanssa.

Raivo/Rage. Muste paperille/Indian ink on paper 2015.