lauantai 1. elokuuta 2015

Nimetön ja muita nimiä

Kielijuttuni "Nimetön ja muita nimiä", julkaistu useissa sanomalehdissä (ilman kuvia ja linkkejä)

Mona Lisa. Guernica. Tyttö ja helmikorvakoru. Kaksi miestä kohtaa ja kumpikin luulee toisen olevan ylempiarvoinen. Huuto. Galacidalacidesoksiribonukleiinihappo. Sininen. Punainen. Keltainen. Numero 1. Numero 2. Numero 3. Nimetön.
Taideteosten nimet kiehtovat ja hämmentävät. Miten teokset ovat saaneet nimensä, miten taiteilija on päätynyt juuri johonkin tiettyyn nimeen? Miksi teoksia on nimetty yksinkertaisesti Nimettömiksi? Miksi joillekin on annettu nimeksi vain numero?
Perinteisessä maalaustaiteessa vielä 1800-luvulla teokset oli tapana nimetä kuvan teeman mukaan. Nimi siis kertoi, mitä teos “esitti”.
Yleistä oli nimetä teos jonkin siinä olevan elementin mukaan. Monelle ovat tuttuja vaikkapa Vincent van Goghin Tähtikirkas yö tai Leonardo da Vincin Pyhä Anna kolmantena.
Maalaustaide alkoi saada uusia muotoja 1800-luvun lopusta lähtien, kun symbolismi ja myöhemmin abstrakti taide nostivat päätään. Samalla teosten nimeäminenkin alkoi muuttua.
Esimerkiksi amerikkalainen James McNeill Whistler maalasi muotokuvan äidistään vuonna 1871 ja antoi sille nimen ”Sovitus harmaassa ja mustassa nro 1” (Arrangement in Grey and Black No. 1). Teos pääsi esille Royal Academyn näyttelyyn, mutta näyttelyä varten sille piti antaa uusi nimi: Taiteilijan äiti.
Nykytaiteessa nimistä on tullut erottamaton osa teoksia. Kuva ja sana ovat parhaimmillaan tasa-arvoisia ja sulavassa symbioosissa keskenään. Nimillä pyritään muuhunkin kuin teosten kuvailuun.
Paul Kleen kuuluisa etsaus ”Kaksi miestä kohtaa ja kumpikin luulee toisen olevan ylempiarvoinen” avaa teoksen kokijalle aivan erilaisen tulkinnan kuin pelkkä teos kuvallisena elementtinä. Salvador Dalín hullutteleva Galacidalacidesoksiribonukleiinihappo panee kokijan pohtimaan, mistä on kyse ja sijoittaa samalla teoksen surrealismin traditioon.
Teosnimet voivat paitsi johdattaa tulkintaan ja avata merkityksiä, myös sisältää viitteitä, jotka avautuvat vain osalle. Kuvataiteilija Terhi Ketolaisen teos ”Je t’aime…moi non plus” saa lisäarvoa nimestään, kun kokija tuntee Gainsbourgin samannimisen laulun ja osaa kenties ranskaakin.
                      Varmaankin yleisin teosnimi taidehistoriassa on Nimetön. Monet taiteilijat sanovat, että nimetessään teoksensa Nimettömäksi he haluavat kiinnittää kokijoiden huomion siihen, mikä teoksessa on olennaista: itse maalaus ilman johdattelevia sanoja.

Samaan pyrki sotien jälkeen amerikkalainen ekspressionisti Jackson Pollock, joka nimesi osan teoksistaan pelkillä numeroilla. Suomalainen nykytaiteilija Henrik Fab kertoo nimenneensä teoksensa Nimettömiksi, koska haluaa antaa tilaa teoksissaan soiville rytmeille ja musiikille.

Henrik Fabin töitä on mm. täällä: https://www.facebook.com/events/1069598559718846/
Terhi Ketolaisen töitä on täällä: http://www.terhiketolainen.com


Tässä vielä esimerkkejä siitä, miten olen nimennyt omia teoksiani viime viikkoina:

Pervasive pattern of negativistic attitudes and passive resistance to demands for adequate performance in  social situations. Akvarelli paperille 2015.

Cocktail party look. Akvarelli paperille 2015.
Mona Lisa in her first mugshot on Kepler 452b. Akvarelli paperille 2015.