Kielijuttuni "Missä tunteet sijaitsevat?", julkaistu useissa sanomalehdissä.
Olin hiljattain kuulemassa luentoa sotatoimialueilta tulleiden maahanmuuttajalasten traumaattisista kokemuksista. Luennon tarkoituksena oli avata meille kasvatustyötä tekeville, kuinka traumat voivat vaikuttaa lasten käyttäytymiseen ja koulunkäyntiin. Äärimmäisen tärkeä aihe siis.
Luennon alussa luennoitsija kertoi meille kuulijoille ällistyttävänä faktana, että somalin kielessä on vain viisi tunnesanaa. Hän totesi, että siitä johtuu, etteivät somalinkieliset välttämättä osaa ilmaista tunteitaan.
Minulla meni kuppi nurin kuulijana heti luennon alkumetreillä. Voi olla, että luennon muu sisältö olisi ollut ihan hyväkin, mutten pystynyt siihen enää keskittymään. Keskityin somalin tunnesanojen ja tunteiden pohtimiseen.
Ensinnäkin on selvää, että somalin kielessä on lukuisia tunnesanoja. Niihin voi tutustua vaikka selaamalla Kotimaisten kielten keskuksen suomi–somali-sanakirjaa. Sanakirja päivittyy koko ajan ja on jo edennyt aakkosväliin aakkonen–vavahtaa.
Nopeasti hakemalla löysin sanakirjasta kymmeniä esimerkkejä, muiden muassa ”faraxsan” (iloinen), ”murugeysan” (onneton), ”caraysan” (pahantuulinen), ”daran” (raivokas), ”lahayn” (ikävä), ”fiican” (hauska), ”murugeysan” (surullinen). Löytyivätpä sieltä verbit ”jeclaan” eli rakastaa ja ”nicid” eli inhota. Enempää en jaksanut hakea.
Toisekseen on melko outo ajatus, että tunteet sijaitsisivat yksittäisissä sanoissa tai niiden asiasisällössä. Mietitään vaikka verbiä ”rakastaa”. Lauseen ”minä rakastan sinua” voi sanoa monella tavoin. Jos sen sanoo lempeästi hymyillen, merkitys on hyvin erilainen kuin hampaiden välistä sanottuna tai raivokkaasti tiuskaistuna.
Merkitysten muodostuminen on monisäikeistä. Jonkin yksittäisen sanan loogisen asiasisällön lisäksi tärkeää on se, miten ja missä kontekstissa asia ilmaistaan. Millaiseksi piirtyy puhujan ja kuulijan – tai kirjoittajan ja lukijan suhde?
Inhimilliseen elämään kuuluu tunteiden ilmaiseminen. Jokseenkin kulttuurisidonnaista voi olla esimerkiksi se, missä määrin tunteiden ilmaisemisen julkisissa yhteyksissä katsotaan olevan sopivaa. Tiedämme myös, että erot ovat suuria yksittäisten ihmisten välillä.
Tunteiden ilmaisemisessa ei ole olemassa tarkkaan määrättyä ”normaalia”. On varsin arveluttavaa liittää tunteiden puute johonkin tiettyyn kieli- tai ihmisryhmään.
Sen sijaan, että pyrimme hakemaan ennalta asetettuja selityksiä ihmisten käyttäytymiselle, olisi aina parempi tutustua ihmiseen, kuhunkin yksilönä. Tämä on myös sotatoimialueilta tulevien lasten ja nuorten parissa työskenteleville ylivoimaisesti tärkein ohjenuora.
Learning to fly. Sekatekniikka paperille 2020. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti