Voi hyvä tavallinen!

Kielijuttuni "Voi hyvä tavallinen", julkaistu useissa sanomalehdissä.

”Oletko tavallinen ihminen?” Näin kysyy erään kauppaketjun asiakaslehti. ”Nyt minusta tuli tavallinen ihminen”, totesi Paula Lehtomäki pudottuaan eduskunnasta. ”Nyt puhuvat tavalliset ihmiset: Tämän takia äänestin Teuvo Hakkaraista”, otsikoi Iltalehti. ”Jukka Poika on tähdistä tavallisin”, kirjoittaa Helsingin Sanomat kulttuurisivuillaan.

Tavallisuus tuntuu olevan nyt tapetilla. Siitä näyttää tulleen tavattoman suosittua. Mutta mitä tavallisuus oikein on?

Kielitoimiston sanakirja antaa tavalliselle mm. seuraavat merkitykset: jota esiintyy paljon tai yleisesti, yleinen, jokapäiväinen; joka on ryhmässään, lajissaan tms. yleisin, vakio-, normaalimuoto.

Sana tavallinen on johdos sanasta tapa, jonka Nykysuomen etymologinen sanakirja kertoo olevan joko balttilainen tai germaaninen laina.  Tavallinen on esiintynyt teksteissä jo Agricolan ajoista, tosin sitä käytettiin aluksi merkityksessä hyvätapainen. Tavallisella on siis ollut tapoja. Nykymerkityksessään tavallista kerrotaan käytetyn ensi kertaa palkollisia koskevassa asetuksessa 1686.

Tavallinen on siis kaikkea, mikä ei poikkea valtavirrasta. Kun jonkun todetaan olevan ihan tavallinen ihminen, viestiin liittyy usein myös ajatus tietynlaisesta hyväksyttävästä, jopa ihailtavasta vaatimattomuudesta.

Helsingin Sanomain jutussa Jukka Pojan kerrotaan avaavan kotinsa oven ”jalassaan meleeratun harmaat collegehousut”. Hakkaraisen äänestäjä puolestaan kertoo kaivanneensa eduskuntaan ”rehellistä maalaismiestä, joka sanoo asiat suoraan”.

Paula Lehtomäen tapauksessa tavallisuus taas merkitsi lähinnä erityisaseman menettämistä. Tavallisuus voi siis tarkoittaa myös sitä, että on samassa asemassa kuin enemmistö.

Vaalien jälkeen on puhuttu paljon kahtia jakautuneesta Suomesta: toisaalta taviksista eli tavallisista ihmisistä ja toisaalta punavihreässä kuplassa elävistä kalliolaishipstereistä. Kalliolaishipsterit eivät siis tämän määritelmän mukaan lukeudu tavallisiin ihmisiin.

Viimeaikaisessa keskustelussa tavallisuus näyttäisi selkeästi kokeneen kunnianpalautuksen. Se ei ole enää pelkkää tylsää keskinkertaisuutta. Se on snobismin vastakohta. Se on niin sanottua maalaisjärkeä.

On siis hyvä olla tavallinen, tavis. Tavallisuus näyttäisi jopa saaneen takaisin Agricolan aikaista hohdettaan!

Tavallisuuden arvostaminen tuntuisi olevan samaa juurta kuin jokin aika sitten muodissa ollut ”arki”. Samoissa yhteyksissä on käytetty myös nimitystä ”kansa”.

Kun media nostaa jalustalle tavallisista ihmisistä koostuvan kansan, joka elää arkeaan, tavallisuudesta tulee äkkiä tavoiteltavaa. Onnellisin on se, joka on suorastaan epätavallisen tavallinen.

Löytö kirjahyllystä, vaarin peruja. Varustettu omistuskirjoituksella, joka on kirjoitettu Kappelissa vuonna 1949.

This side of Utopia

This side of Utopia. Watercolour on paper 2015.

This side of Utopia

I'm wearing my heart like a crown

pretending that my chances aren't down.

e.g., a.m., N.O.T.

I was never an example,
never will be

So if you need one,
go find her somewhere else.

And when you praise me for bravery,
remember this: I never had an option.

e.g., a.m., N.O.T., watercolour on paper 2015.

Double negative. Watercolour on paper 2015.

Ruhasen kanssa Riemuliiterissä

Ruhasen kanssa Riemuliiterissä

aamupäiväkaljalla.

Jukeboksi oli rikki,

Ruhasella paha trippi.

Se luuli mua vuoroin saatanaksi, vuoroin äidikseen.

Tuopin pohjan peili kertoi:

saatan olla kumpi vaan.

Hymiöiden vallassa

Kielijuttuni "Hymiöiden vallassa", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Minulla on suhde hymiöihin. Se alkoi joskus 90-luvulla. Huomasin silloin, että kollegoiltani ja tuttaviltani saamiini viesteihin alkoi ilmestyä erilaisia hymynaamoja: :-), :), ;-).

Hymiöt tuntuivat tuolloin jotenkin noloilta, enkä nähnyt niissä mitään sellaista, mitä en olisi voinut ilmaista ihan tavallisilla välimerkeillä. Päätin vakaasti, että tulen itse toimeen pisteillä, kysymysmerkeillä, joskus jopa huutomerkeillä! Hamaan loppuun saakka!

Jo vuosituhannen vaihteen jälkeen vastarintani alkoi murentua. Hymiöt livahtivat viesteihini kuin salaa. Oli melkein vaikeaa allekirjoittaa viestiä laittamatta nimeni perään pientä hymyä. Muu olisi tuntunut tylyltä.

Kun olin antanut hymynaamalle pikkusormen, alkoivat teksteihini tulvia silmäniskut, sydämet, jopa kieltä näyttävät tai suu auki nauravat hymiöt. Muutos oli äkillinen ja melkein huomaamaton. Minusta oli tullut hymiöaddikti.

Nykyään sorrun välillä pahoihin hymiöyliannostuksiin. Hymiöiden lisäksi erilaiset emoji-kuvakkeet ovat vallanneet viestini; välillä viesteissäni ei ole lainkaan tekstiä, pelkkä peukku tai sydän vain. Tuntuu, että noihin pieniin merkkeihin saa kiireessäkin tiivistettyä paljon enemmän kuin pitkiin selostuksiin.

Hymiöiden kerrotaan syntyneen jo 80-luvun alkupuolella. Hymiö on käännös englannin kielen sanasta emoticon, joka on helppo yhdistää sanaan emootio, tunne. Hymiöillä voidaan siis ilmaista tunteita.

Ensimmäinen hymiö oli perinteinen hymynaama :-). Merkkiä oli alunperin tarkoitus käyttää ilmaisemaan, että kyseessä on vitsi.

Ehkä hymiöt syntyivätkin paikkaamaan kasvokkaisviestinnän vähetessä viestijöiden välistä henkilökohtaista kontaktia? Kun ei ollut enää mahdollista tarkistaa keskustelukumppanin ilmeestä, oliko kyseessä vakava juttu vai hassuttelu, syntyi tarve lisätä tekstiin hymiö.

Hymynaaman käyttö on kolmessakymmenessä vuodessa laajentunut räjähdysmäisesti. Samalla sen merkitykset ovat monipuolistuneet: hymynaama tuntuu välittävän hyvää fiilistä ja kirjoittajan ystävällismielistä asennetta viestin saajaa kohtaan. Se pehmentää ja keventää.

Hymiö on tekstilajeille herkkä. Hymiöiden käyttöä tutkineen Aalto-yliopiston tutkijan Anne Kankaanrannan mukaan hymiöitä käytetään nykyään paljon myös työpaikkaviestinnässä, etenkin työtoverien kesken. Hän toteaa kuitenkin, että vastaanottaja on hyvä tuntea, ennen kuin ottaa viestinnässään käyttöön hymiöt.

Tekstilajiherkkyydestä kertoo sekin, että on edelleen olemassa käyttöyhteyksiä, joihin hymiöt eivät ole soluttautuneet. Vielä en ole saanut Kelalta tai verottajalta yhtään kirjettä, joka vilisisi hymynaamoja.  Sitä päivää odotellessa :).

Sancta simplicitas - on simplicity in painting

I was advised to try painting in a simpler way.

Simple as I am, I began by looking up the word 'simple' in a dictionary.

In the paintings below, I chose to follow sections 1, 2.a, 2.b, 4.a, 4.c, 5.a, and 6. How simple is that?

 SIMPLE*)

1

:  free from guile :  innocent

2

a  :  free from vanity :  modest

b  :  free from ostentation or display <a simple outfit>

3

:  of humble origin or modest position <a simple farmer>

4

a  :  lacking in knowledge or expertise <a simple amateur of the arts>

b (1)  :  stupid (2)  :  mentally retarded 

c  :  not socially or culturally sophisticated :  naive; also  :  credulous

5

a  :  sheer, unmixed <simple honesty>

b  :  free of secondary complications <a simple vitamin deficiency>

c (1)  :  having only one main clause and no subordinate clauses <a simple sentence> (2)  of a subject or predicate  :  having no modifiers, complements, or objects 

d  :  constituting a basic element :  fundamental

e  :  not made up of many like units <a simple eye>

6

:  free from elaboration or figuration <simple harmony>

7

a (1)  :  not subdivided into branches or leaflets <a simple stem> <a simpleleaf> (2)  :  consisting of a single carpel (3)  :  developing from a single ovary <a simple fruit>

b  :  controlled by a single gene <simple inherited characters>

8

:  not limited or restricted :  unconditional <a simple obligation>

Origin of SIMPLE

Middle English, from Anglo-French, from Medieval Latin simplus, alteration of Latin simplic-, simplex single, having one ingredient, plain, from sem-, sim- one + -plic-, -plex -fold — more at same, -fold

First Known Use: 13th century

Just another lost angel. Watercolour on paper, 2015.

I think that you know what to do. Watercolour on paper, 2015.

*) Definition of "simple." Merriam-Webster.com. 2015. http://www.merriam-webster.com (copied 5 April 2015).
PS. Eeva, thank you for your inspiring advice!