Sirkan aamu-uinti

Tällaisena syysaamuna

kukaan muu ei ole rannalla

Kaupunki nukkuu.

Sirkka laskostaa krymplenemekkonsa puun juureen,

siihen samaan paikkaan taas.

Sumun läpi aurinko kutsuu

ja kirkas merivesi

ja kuvajainen sen iloa läikkyvässä pinnassa

ja kimalteleva hiekka

ja näkinkengät hennoille nuorille jaloille

ja laineet, ne nuolevat Sirkan vartaloa.

Salaa

veteen

nyt

kun kukaan ei näe

Sirkka sukeltaa

ja vesi, veri, elämä kohisee korvissa!

-       Rouva!

-       Rouva!

-       Altaille ei saa tulla alasti!

Uimahallin valvojamies ottaa Sirkkaa lempeästi käsipuolesta

-       Mennään rouva pesuhuoneeseen. Onko teillä saattajaa?

-       Matti? Kysyy Sirkka.

-       Matti? Etkö sä taaskaan saanut unta?

-       Tulkaa rouva, saatan teidät pesuhuoneeseen.

-       Matti, oletko hukannut nallesi? Se on varmaan pudonnut sängyn alle, ei hätää, tule, äiti peittelee!

Seison tässä,

Kontulassa

matalassa päässä

näen kaiken,

Kontulassa

matalassa päässä.

Jokainen ihokarva

seuraa näytelmää.

Se hälvenee pian,

katoaa kaakeleiden taa.

Sirkka. Matti. Ruumis. Luomet. Roikkuva nahka. Kuvajainen.

Katoavat kaikki kaakeleiden taa.

Jään katsomaan,

Kontulassa,

matalassa päässä,

jään katsomaan

        syvään päähän.

Life won't carry you. Akvarelli paperille juuri äsken, eli 27.9.2015 klo 14.30.

Osallistumisyhteiskunta

Kielijuttuni "Osallistumisyhteiskunta", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Olen vaikean päätöksen edessä: saan Facebookin kautta kaveriltani kutsun osallistua tapahtumaan. Minulla on kolme vaihtoehtoa: ”osallistun”, ”ehkä” ja ”en osallistu”. Mitä tahansa vaihtoehtoa klikkaankin, kaverilleni menee tieto valinnastani.

Arvaan jo, etten lopulta tule osallistuneeksi tapahtumaan. Valitsen kuitenkin vaihtoehdon ”osallistun” ja poden etukäteen huonoa omaatuntoa osallistumattomuudestani.

Aina ei ole ollut näin. Aluksi punnitsin hyvinkin tarkkaan, minkä vaihtoehdon valitsin. Saatoin klikata vaihtoehtoa ”en osallistu” silläkin uhalla, että kutsujalle meni tieto ”Blythe hylkäsi kutsusi osallistua tapahtumaan” tai ”Blythe ei voi osallistua tapahtumaasi”. Otin osallistua-verbin velvoittavana ja kirjaimellisesti.

Muutos tapahtui, kun olin mukana järjestämässä Facebook-tapahtumaa ensi kertaa. Ilahtuneena ja samalla kauhuissani seurasin, kuinka kutsuttujen ja osallistujien määrä kasvoi muutamassa päivässä kymmenistä satoihin. Tapahtuma oli tarkoitus järjestää pienessä tilassa, ja minä vastasin tilaisuuden tarjoiluista. Tapahtumapäivänä jokaista paikalla ollutta noin kymmentä ihmistä kohden oli kaksi viinilaatikkoa ja kilo suolakeksejä.

Kaveripiirissäni tekemäni pikagallupin perusteella osallistua-verbin velvoittavuus on murentunut muillakin. Aika moni myöntää valitsevansa vaihtoehdon ”osallistun”, vaikka tietää jo etukäteen, ettei pääse paikalle.

Osallistua-verbi tuntuu saaneen Facebookissa uuden merkityksen. Se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”tykkään”, ”on kivaa, että tällainen tapahtuma järjestetään”, ”tapahtuman järjestäjä on hyvä tyyppi” tai ”kannatan tapahtuman teemaa”.

Viime aikoina on puhuttu osallistumisyhteiskunnasta. Se on tullut korvaamaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Ideana on, että ihmiset ottavat yhä enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja toimeentulostaan.

On väitetty, että osallistumisyhteiskunta-käsite (participatiesamenleving) syntyi, kun Hollannin kuningas Willem-Alexander julisti hyvinvointiyhteiskunnan kuolleeksi syyskuussa 2013. Hän totesi tuolloin, että hyvinvointiyhteiskuntaan liittyvät järjestelyt ovat liian raskaita yhteiskunnan kantokyvylle.

Osallistumisyhteiskunnan hittisanoja ovat osallistumisen lisäksi osallistaminen, joukkoistaminen ja talkoistaminen. Ihmiset siis pannaan tekemään asioita itse, yhdessä ja talkoilla.

Osallistumisyhteiskunnan kerrotaan perustuvan teknologiaan ja erityisesti sosiaaliseen mediaan, joka mahdollistaa sisältöjen jakamisen ja talkoilun. Mutta mahtaako osallistumisyhteiskunta pyöriä sillä lailla, että sen jäsenet klikkaavat somessa kepeästi ”osallistun”-nappia?

See right through you. Akvarelli ja muste paperille 2015.

Johanna Gullichsenin kassi

Toista päivää teemupäissään

se ajaa taksilla Palacesta Punavuoreen.

Siellä oli ennen yksi viinibaari,

josta sai samppanjaa laseittain.

Pikkukaupan ikkunassa

se puuteroi nenäänsä

Sillä on uusi tekoturkki,

päivän vanhat Louboutinit puristaa.

Silmänreiät juttelevat,

heijastukselta heijastukselle:

Tunnetaanko me toisemme?

Se ajattelee nähneensä elämää.

On hyvä, että on nähnyt elämää.

Pikkukaupan ikkunan edessä

Se tunkee nyt taksikuittia taskuunsa.

Ehkä siellä on liian monta ennestään,

tai ehkä

tasku on liian pieni.

Pikkukaupan ikkunassa

on Johanna Gullichsenin kassi.

Eihän platina-amexissa ole luottorajaa,

se ostaa sen Johanna Gullichsenin kassin,
on hyvä, että voi ostaa

Johanna Gullichsenin kassin 
ja panna kuittinsa siihen.

Mallu's wild rock'n'roll life. Akvarelli ja muste paperille 2015.

Works done between September 16 and September 21.

On thick ice. Watercolor and ink on paper 2015.

Nature morte. Watercolor and ink on paper 2015.

Barely afloat. Watercolor and ink on paper 2015.

Being an artist is an expensive hobby. Watercolor and ink on paper 2015.

Maybe fucking the curator's husband wasn't such a good idea. Watercolor and ink on paper 2015.

Tell me something I don't know, Mr Donne. Watercolor and ink on paper.

Raivo poikineen

Kielijuttuni "Raivo poikineen", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Räsäsen kommenteista puhkesi nettiraivo. Seksihelle nostatti someraivon. Terapeutti kertoo, mistä tieraivo kumpuaa. Rattiraivo iski: miehellä meni hermot Turunväylällä.

Nettiraivo, someraivo, tieraivo, rattiraivo. Raivo tuntuu yhtäkkiä yleistyneen räjähdysmäisesti  – jonkun mielestä ehkä jopa raivostuttavassa määrin.

Raivo on toki vanhastaan tuttu suomen kielen sana. Sanakirja kertoo, että sillä on etymologinen vastine karjalan pohjoisissa murteissa, joissa sana merkitsee hullua.

Sekä tieraivoon että nettiraivoon liittyy jonkinlainen vastapuolen inhimillisyyden unohtaminen. Helsingin Sanomain haastattelema terapeutti kommentoi tieraivoa näin: ”Kun vastapuoli on auto, jonka kuljettajaa ei näe, sille voi purkaa aggressioitaan. Vähän kuin netin keskustelupalstoilla. Silloin ihminen ei ajattele tilannetta muuta kuin omalta kannaltaan, koska vastapuoli näyttää persoonattomalta.”

Netti- ja someraivolla tuntuu olevan lisäksi usein joukkohysterian piirteitä. Raivo leviää somessa kuin kulovalkea – joskus niin, että alun perin raivostuttanut asia unohdetaan tai sen sisältöön ei oikein perehdytä.

Raivotaan raivoamisen vuoksi. Raivotaan, koska yhdessä raivoaminen on kivaa. Se kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta raivoajien kesken.

Suomen kieleen nämä nykyraivot ovat tulleet – kuten arvata saattaa – englannista. Siellä tunnetaan muun muassa käsitteet road rage, social media rage ja internet rage.

Englantiin rage on tullut muinaisranskan hulluutta ja raivoa tarkoittavasta sanasta, jonka puolestaan kerrotaan perustuvan latinan sanaan rabies. Rabies on meille suomalaisillekin tuttu vesikauhun eli raivotaudin lääketieteellisenä nimenä.

Rage on tosin tullut suomeen sellaisenaankin. ”Ope ragee mulle, kun mä unohdin tehdä läksyt”, voihkii ekaluokkalainen huolissaan maanantaiaamuna kouluun lähtiessä. ”Älä nyt noin pienestä ala ragee, mutsi!” vetoaa murrosikäinen, kun vihjaan hienovaraisesti huoneen siivoamisesta.

Edellä olevien omakohtaisten esimerkkien perusteella voisi sanoa, että suomen kielen rage ja rageeminen ovat raivoa lievempiä. Vastapuoli tunnetaan, ja molempien osapuolten persoonat ovat vahvasti mukana. Usein kyseessä näyttäisi myös olevan hetkellinen tilanteeseen reagointi:  suuttuminen pikemmin kuin puhdas raivohulluus.

Suomen raivo on yhdistetty myös pääkalloa merkitsevään raivo-sanaan, jonka kerrotaan olevan germaanista juurta. Sana esiintyy edelleen yhdyssanassa takaraivo.

Ei ole varmaa tietoa, ovatko hulluutta ja kalloa tarkoittavat raivosanat olleet alun perin yhteydessä toisiinsa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: raivottaessa ja ragettaessa ollaan tekemisissä päänupin kanssa.

Raivo/Rage. Muste paperille/Indian ink on paper 2015.

WEIRD CROP

Pseudo empathy is best

when spread in large quantities

clicking and sharing

 those little heart shaped emojis

Every bully against bullying

Every egotist against egotism

In principle

but of course!

The best way to rid yourself 

of people

is to admit

that you're you

As if it was a choice

It never was

It was branded in your soul

by a silence that burned worse

than any branding iron ever could.

Weird crop. Watercolor on paper 2015.

NETWORKING!

Networking. A poem, 2015.