lauantai 17. tammikuuta 2015

Terrorismin ytimessä

Kielijuttuni "Terrorismin ytimessä", julkaistu mm. Kainuun Sanomissa 18.1.2015 (Kulttuuri, s.19) 

Jouduin ensi kertaa kohdakkain terrorismin käsitteen kanssa 1970-luvun loppupuolella, kun hain ystävääni Tinaa ulos leikkimään rosvoa ja poliisia. Tina avasi oven varovasti raolleen ja kuiskasi silmät kauhusta suurina: ”Me ei saada tulla ulos, siellä voi olla terroristeja.”
Tinan isä oli diplomaatti, korkeassa asemassa Saksan liittotasavallan suurlähetystössä. Elettiin aikaa, jolloin diplomaattien oli ehkä syytäkin pelätä pahamaineista Baader–Meinhof-ryhmää.
Pettyneenä lähdin ovelta ja jatkoin leikkiä pihan pienempien kanssa. Sana terroristi jäi pyörimään ja rullaamaan kielen päällä, raksuttamaan lapsen aivoissa.
Näin mielessäni Afrikan tähden rosvon, joka vaani pihametsässä puun takana huivi kasvoillaan. Pelätä en osannut.
Viime aikojen järkyttävät terroriteot ovat taas kerran nostaneet terrorismin käsitteen piinaavan kirkkaana mieleen. Charlie Hebdon toimitukseen tehty raaka isku kauhistuttaa, surettaa ja – ennen kaikkea – saa miettimään sitä, voiko pelottelemalla vaientaa.
Pelko on terrorismin ytimessä. Terrorismi pohjautuu latinan sanaan terror, pelko, jonka juurten uskotaan ulottuvan kauas sanskritiin. Sanskritissa sen pohjana on ollut tras, joka tarkoittaa tärisemistä. Terrorismin tarkoituksena on kirjaimellisesti saada meidät tärisemään kauhusta.
Itse sana terrorismi syntyi Ranskan vallankumouksen aikana. Sillä viitattiin järjestelmään, jossa ihmisiä pidettiin tarkoituksellisesti pelon vallassa, jotta vallanpitäjät saivat touhuilla rauhassa.
Robespierren johdolla valtaan nousseet jakobiinit teloittivat todellisia ja kuviteltuja vastustajiaan giljotiinilla. Nykyisin terrorismi tuntuu viittaavan pikemminkin hallitsijoiden arvovallan horjuttamiseksi tehtyihin iskuihin kuin vallitsevan vallan pönkittämiseksi harjoitettuun pelottelupolitiikkaan.
Sillä, miten asioita nimetään, on todellakin merkitystä. Presidentti Bushin aikanaan julistamaa sotaa terroria vastaan (”War on Terror”) on arvosteltu siitä, että terrorismin vastaiseen toimintaan on sisältynyt paljon tekoja, jotka itsessään voi määritellä terrorismiksi. Kyse on myös ja paljolti määrittelyvallasta.
Terrorismin käsitteeseen on liittynyt viime aikoina rasistisia piirteitä, kun sanaa on alettu käyttää viitattaessa erityisesti tietyn uskontokunnan edustajiin tai tiettyihin kansalaisuuksiin. Terrorismin yhdistäminen yksioikoisesti ja kyseenalaistamatta islaminuskoon on ruokkinut islamofobiaa, islamin pelkoa.
Pelko on merkittävin terrorismia ylläpitävä voima; pelko on ytimessä myös, kun terrorismi halutaan voittaa. Emme saa antaa pelolle periksi, täristä terroristien edessä. Sanan on oltava aina pelosta vapaa.