torstai 1. tammikuuta 2015

Heikki-enon kuolemanjälkeinen elämä

Kuoltuaan Heikki-eno joutuikin kai Neuvostoliittoon eikä helvettiin.

“Täällä on kaikki ihan hyvin, mutsi”, se sanoi mummulle. “Rahaakin ois; ei vaan oo mitään ostettavaa.”

Mummu istui Käsityöläisentien parvekkeella lukemassa Apua taitettavassa puutarhatuolissa. Sellaisessa kukikkaassa 70-luvun tuolissa, johon saattoi kankaan haperruttua jäädä loukkuun. Mummukin jäi kerran. Fanny-täti askarteli sellaisesta tuolista tee-se-itse -huussinistuimen saareen. Reikä vain keskelle, ämpäri alle. Se oli käytännöllinen huussi. Sitten rakennusvirasto karkoitti sen saaresta, tädin siis.

Fanny-tädin tuoli oli oranssi ja siinä oli ruskeita ja keltaisia kukkia. Mummun tuoli oli oranssi ja siinä oli ruskeita ja keltaisia kukkia.

Heikki-eno kiipesi Käsityöläisentien parvekkeelle kolmanteen kerrokseen. Ensin näkyivät vain karvaiset merimiehen kädet. Tatuoinnit: kaksi jättimäistä purjelaivaa seilaamassa maksakirroosinkeltaisella valtamerellä.

“Täällä on kaikki ihan hyvin, mutsi”, se sanoi mummulle. “Rahaakin ois; ei vaan oo mitään ostettavaa.”

Mummun keittiönverhot Käsityöläisentieltä. Postuumi löydös mökin vintiltä 2013.