Raivo poikineen

Kielijuttuni "Raivo poikineen", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Räsäsen kommenteista puhkesi nettiraivo. Seksihelle nostatti someraivon. Terapeutti kertoo, mistä tieraivo kumpuaa. Rattiraivo iski: miehellä meni hermot Turunväylällä.

Nettiraivo, someraivo, tieraivo, rattiraivo. Raivo tuntuu yhtäkkiä yleistyneen räjähdysmäisesti  – jonkun mielestä ehkä jopa raivostuttavassa määrin.

Raivo on toki vanhastaan tuttu suomen kielen sana. Sanakirja kertoo, että sillä on etymologinen vastine karjalan pohjoisissa murteissa, joissa sana merkitsee hullua.

Sekä tieraivoon että nettiraivoon liittyy jonkinlainen vastapuolen inhimillisyyden unohtaminen. Helsingin Sanomain haastattelema terapeutti kommentoi tieraivoa näin: ”Kun vastapuoli on auto, jonka kuljettajaa ei näe, sille voi purkaa aggressioitaan. Vähän kuin netin keskustelupalstoilla. Silloin ihminen ei ajattele tilannetta muuta kuin omalta kannaltaan, koska vastapuoli näyttää persoonattomalta.”

Netti- ja someraivolla tuntuu olevan lisäksi usein joukkohysterian piirteitä. Raivo leviää somessa kuin kulovalkea – joskus niin, että alun perin raivostuttanut asia unohdetaan tai sen sisältöön ei oikein perehdytä.

Raivotaan raivoamisen vuoksi. Raivotaan, koska yhdessä raivoaminen on kivaa. Se kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta raivoajien kesken.

Suomen kieleen nämä nykyraivot ovat tulleet – kuten arvata saattaa – englannista. Siellä tunnetaan muun muassa käsitteet road rage, social media rage ja internet rage.

Englantiin rage on tullut muinaisranskan hulluutta ja raivoa tarkoittavasta sanasta, jonka puolestaan kerrotaan perustuvan latinan sanaan rabies. Rabies on meille suomalaisillekin tuttu vesikauhun eli raivotaudin lääketieteellisenä nimenä.

Rage on tosin tullut suomeen sellaisenaankin. ”Ope ragee mulle, kun mä unohdin tehdä läksyt”, voihkii ekaluokkalainen huolissaan maanantaiaamuna kouluun lähtiessä. ”Älä nyt noin pienestä ala ragee, mutsi!” vetoaa murrosikäinen, kun vihjaan hienovaraisesti huoneen siivoamisesta.

Edellä olevien omakohtaisten esimerkkien perusteella voisi sanoa, että suomen kielen rage ja rageeminen ovat raivoa lievempiä. Vastapuoli tunnetaan, ja molempien osapuolten persoonat ovat vahvasti mukana. Usein kyseessä näyttäisi myös olevan hetkellinen tilanteeseen reagointi:  suuttuminen pikemmin kuin puhdas raivohulluus.

Suomen raivo on yhdistetty myös pääkalloa merkitsevään raivo-sanaan, jonka kerrotaan olevan germaanista juurta. Sana esiintyy edelleen yhdyssanassa takaraivo.

Ei ole varmaa tietoa, ovatko hulluutta ja kalloa tarkoittavat raivosanat olleet alun perin yhteydessä toisiinsa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: raivottaessa ja ragettaessa ollaan tekemisissä päänupin kanssa.

Raivo/Rage. Muste paperille/Indian ink on paper 2015.

WEIRD CROP

Pseudo empathy is best

when spread in large quantities

clicking and sharing

 those little heart shaped emojis

Every bully against bullying

Every egotist against egotism

In principle

but of course!

The best way to rid yourself 

of people

is to admit

that you're you

As if it was a choice

It never was

It was branded in your soul

by a silence that burned worse

than any branding iron ever could.

Weird crop. Watercolor on paper 2015.

NETWORKING!

Networking. A poem, 2015.

Blythe Smith: Out of Bounds 2–20.9.2015 Rööperin taidesalonki

C'est trop fatiguant d'être aimable. Akvarell på papper 2015.

Konstsektorn vilar på förvridna värderingar, precis som samhället. Bildkonstnären Blythe Smiths utställning Out of Bounds visar varför och på vilket sätt.

Blythes verk belyser de normativa nät och nätverk av normer som människor, även konstnärer, väver åt sig själva och varandra. Utställningen omfattar tre teman: olikhet och rotlöshet, annorlundaskap och utanförskap, makt och kategorier.

Vem är inne i grupper, vem är utanför – vem står utanför mot sin vilja och vem vill vara utanför? Står betraktaren/den som upplever ett konstverk utanför? Eller är det verken och figurerna i verken som är utanför, rena objekt som bara existerar genom betraktarens och upplevarens blickar? Vilken relation har figurerna till varandra och till den grupp eller det samhälle som de antas höra till? Vem styr, vem låter sig styras? Finns det någonting som är som det ser ut att vara?

Det är ingenting ovanligt inom konsten att bryta normer. Konstnärer strävar medvetet efter att bryta dem: att ställa frågor, ifrågasätta, skapa och hitta nytt – störa, väcka, söka uppmärksamhet – allt detta står i centrum i modern konst och i dagens konst.

Det sägs att konst ska vara en nagel i ögat på samhället. Men är det tillåtet att bryta alla normer ens i konst? Redan genom att skrapa lite på ytan får man fram oskrivna regler och dolda normer som man varken kan eller ska röra, om man vill lyckas som konstnär.

Många konstnärer kritiserar i tysthet personkulten inom den finländska konstsektorn. Samtidigt kryper och fjäskar de för de konstnärspersoner som satts på en piedestal och godkänner därigenom hela systemet. Nätverkande, olika knep för att synas och byggande av kontakter för egen vinning kritiseras sällan. Till och med i konststudierna betonas fördelarna av att nätverka. Viktigare än att skapa konst är att höras och synas överallt.

Även konstnärer som upplever nätverkandet och kravet på ständig närvaro ångestframkallande nöjer sig ofta med att konstatera att ”det är tidens melodi” eller ”det är så verkligheten ser ut inom konstsektorn i dag”. Cocktailpartyn och offentliga PR-jippon med uppseendeväckande teman vinner över självständigt konstutövande.

Detta är fullt förståeligt. Konkurrensen är stenhård. Synligheten i konstsektorn är liten och till och med när den finns är den oftast kortvarig och mycket begränsad. Femton minuter i rampljuset har krympt till några sekunder i den aldrig sinande strömmen av tweets.

Samtidigt är synlighet en nödvändighet: all konst måste vara relationell för att kunna anses vara konst. Konst behöver med andra ord relationer och upplevare för att vara konst. Ingen ser vad jag gör när jag står där i ett hörn av min ateljé och målar, om jag inte själv för ut min konst och ger den synlighet. Hela tiden. Ständigt och jämt.

Out of Bounds undersöker och analyserar individen och gruppen, relationer och icke-relationer. Makt och maktlöshet. Vad det är som händer när konstnären anstränger sig dag ut och dag in för att kunna låta bli att följa normerna – kämpar mot normerna ända tills kampen blir normativ.  

(Översättning: www.lingvia.fi)

Blythe Smith

blythex.smith@gmail.com

lyontivirhe.blogspot.fi

https://vimeo.com/user24166843 - Blythe Smith on vimeo

Twitter: twitter.com/BlythexSmith

Jag finns även på Facebook (Blythe Smith) och Instagram (malluvain).

Out of Bounds 2–20.9.2015 

Rööperin taidesalonki

Stora Robertsgatan 29

Öppet

ons–fre 13–18

lör–sön 13–16

Vernissage 1.9 kl. 17–19

Näyttelyni Out of Bounds Rööperin taidesalongissa 2.-20.9.2015 - ja taiteellinen manifestini :)

C'est trop fatiguant d'être aimable. Akvarelli paperille 2015.

Taiteen kenttä on arvoiltaan vinksahtanut, samoin yhteiskunta. Kuvataiteilija Blythe Smithin näyttely Out of Bounds näyttää, miksi ja millä tavalla.

Teokseni valaisevat ihmisten, myös taiteilijoiden, itselleen ja toisilleen kutomia normiverkkoja. Teemoja ovat erilaisuus ja irrallisuus. Poikkeavuus ja ulkopuolisuus. Valta ja kategoriat.

Kuka on ryhmien sisällä, kuka ulkona – kuka jää ulkopuolelle haluamattaan, ja kuka haluaa jäädä ulkopuolelle? Onko teoksen katsoja/kokija ulkopuolinen? Vai jäävätkö teokset ja teosten hahmot ulkopuolisiksi, silkoiksi objekteiksi, jotka ovat olemassa vain katsojien ja kokijoiden katseen kautta? Entä mikä on hahmojen suhde toisiinsa ja siihen yhteisöön, johon heidän ajatellaan kuuluvan? Kenellä on valta, ketä hallitaan? Onko mikään sitä, miltä näyttää?

Taiteessa ei ole epätavallista, että normeja rikotaan. Niitä pyritään rikkomaan tietoisesti: kysyminen, kyseenalaistaminen, uuden luominen ja löytäminen – häiritseminen, herättely, huomion hakeminen – ovat nykytaiteen ja nykyisen taiteen keskiössä.

Sanotaan, että taiteen pitää olla piikki yhteiskunnan lihassa. Mutta onko kaikkien normien rikkominen sallittua taiteessakaan? Jo pintaa raapaisemalla esiin saa piilonormeja, joihin ei voi eikä pidä puuttua, jos haluaa menestyä taiteilijana.

Moni taiteilija kritisoi hiljaa mielessään suomalaisen taidekentän henkilökulttia, mutta samalla kumartaa jalustalle nostetuille taidehenkilöille ja koko systeemille. Verkostoitumisen, erilaisten esillepyrkyniksien ja hyötyhakuisen kontaktien tavoittelun kritiikkiä kohtaa vain harvoin. Taideopinnoissakin korostetaan verkostoitumisen hyötyjä. Tärkeämpää kuin taiteen tekeminen on äänekäs ja näkyvä läsnäolo.

Nekin taiteilijat, jotka kokevat verkostoitumisen ja jatkuvan läsnäolon ahdistaviksi, tyytyvät usein toteamaan, että ”se on ajan henki” tai ”se on taidekentän todellisuutta tänään”.  Cocktailtilaisuudet ja julkisuustemput, raflaavilla teemoilla ratsastaminen, vievät voiton omaehtoisen taiteen tekemiseltä.

Tämä on ymmärrettävää. Kilpailu on kovaa. Näkyvyys on vähäistä, ja silloinkin kun sitä on, se jää ohueksi ja lyhytaikaiseksi. Viisitoista minuuttia julkisuutta on kaventunut sekunneiksi twiittien virrassa.

Ja kuitenkin näkyvyyttä tarvitaan; taiteen on oltava relationaalista ollakseen taidetta. Taide siis tarvitsee suhteita, kokijoita, ollakseen taidetta. Kukaan ei näe, mitä teen työhuoneen nurkassa maalatessani, ellen itse tuo sitä näkyväksi. Koko ajan. Jatkuvasti.

Out of Bounds ruotii yksilöä ja ihmisiä, suhteita ja suhteettomuutta. Valtaa ja vallattomuutta. Sitä, mitä tapahtuu, kun taiteilija ponnistelee päivästä toiseen, jotta voisi jättää noudattamatta normeja.  Ponnistelee normeja vastaan –normatiivisuuteen saakka.

Blythe Smith

blythex.smith@gmail.com

lyontivirhe.blogspot.fi

https://vimeo.com/user24166843 - Blythe Smith on vimeo

Twitterissä: twitter.com/BlythexSmith

Olen myös facebookissa (Blythe Smith) ja Instagramissa (malluvain)

Out of Bounds 2.–20.9.2015 

Rööperin taidesalonki

Iso Roobertinkatu 29

Avoinna

ke–pe 13–18

la–su 13–16

Avajaiset 1.9. klo 17–19

Blythe Smith: Out of Bounds 2–20 September 2015

C'est trop fatiguant d'être aimable. Watercolor on paper 2015.

Blythe Smith: Out of Bounds 2–20 September 2015 

Rööperin taidesalonki gallery

The Finnish art scene relies on distorted values, just like society. Out of Bounds, an exhibition by visual artist Blythe Smith, shows why and how.

My works shed light on the normative webs and networks people and artists weave for themselves and each other. The exhibition’s themes cover detachment and alienation. Abnormality and disconnection. Power and categories.

Who is inside the groups and who is outside – who falls outside of them unwillingly and who wishes to remain outside? Is the viewer/experiencer of a work of art an outsider? Are the characters in my works the outsiders – mere objects that only exist through the gaze of the viewers and experiencers? What is the relationship between the characters; what is their relationship with the community they are supposed to belong to? Who has the control – who is being controlled? Is anything the way it looks like?

It is by no means unusual in art that norms are broken. Artists strive to break them consciously: questioning, innovating and discovering new things – disturbing, stirring up, seeking attention – these are in focus in modern art, in today’s art.

It is said that art should be a thorn in the flesh of society. But is it allowed, even in art, to break all the norms? A mere scratch of the surface is enough to reveal unwritten rules and hidden norms that you cannot touch if you wish to gain success as an artist.

Many artists silently criticize, for example, the cult of the Artist Person that prevails on the Finnish art scene; yet, many of them are happy to kiss the rings of those on the pedestal – and, whilst doing so, they approve of the whole system.

Networking, various tips for gaining prominence, and profit-seeking contact building are only criticized rarely. Even in art studies, the benefits of networking seem to be the main focus. What is more important than artistic work is a loud and blatant omnipresence.

Even those artists that feel networking and the requirement to be constantly present and available are agonising, often content themselves with saying that ”that’s the zeitgeist” or ”that’s just part of the reality of the art scene today”. Cocktail parties and publicity stunts are more important than independent hard work.

This is fully understandable. Competition is tough. Visibility in the art scene is limited – and whenever there is some, it often lasts for a very short time and remains painfully narrow. The fifteen minutes of fame have been reduced to seconds in the stream of ever flowing tweets.

And yet visibility is needed: all art must be relational in order to be art. Art needs relations and experiencers, in order to qualify as art. Nobody can see what I’m doing when I’m painting in the corner of my studio, unless I make myself and my art visible. Constantly. All the time.

Out of Bounds explores the individual and groups, relations and non-relations. Power and powerlessness. What happens when you struggle not to comply with the norms – so much so that you may end up doing it in a normative way?

Blythe Smith

blythex.smith@gmail.com

lyontivirhe.blogspot.fi

https://vimeo.com/user24166843 - Blythe Smith on vimeo

Twitter: twitter.com/BlythexSmith

You can also find me on Facebook (Blythe Smith) and Instagram (malluvain)

Out of Bounds 2–20 September 2015
Rööperin taidesalonki

Iso Roobertinkatu 29

Open

Wed–Fri 13:00–18:00

Sat–Sun 13:00–16:00

Vernissage 1 September 17:00–19:00